WADAP

Viime postauksen ja tän väliin mahtu sitten näköjään jonkun verran muutoksia ja muita juttuja vaihtoon liittyen, joista suurimpana se, että lennot on ostettu! Lähtö elokuun viimesenä päivänä, ja paluu just sopivasti ennen joulua, ja pääsin vielä vähän halvemmalla ku mihin olin varautunu, eli jätte fint. Tulin sit siihen tulokseen, että säästän vähän rahaa siinä, ettei tarvi olla hotellissa alku- ja loppupäässä, kyllähän mulla on sit sielä neljä kuukautta aikaa kattella ympärilleen. Nyt on kyllä monta kertaa todellisempi fiilis siitä, et hei ihan oikeesti mä lähden kymmenen viikon päästä. KYMMENEN VIIKKOA! Siitä ajasta pari menee kesälomasta nauttien, ja sitten pääsen kunnolla tekeen uutta duunia johon tutustuin tällä viikolla pari päivää. Hyvältä vaikutti ja on kyllä hyvä työmotivaatio, ja vaikka uus työ tarkottaa sitä, et oon töissä 5:00, niin dollarin kuvat silmissä mennään. 

Yks iso muutos itse opiskeluun liittyen on se, että neljästä kurssista jotka valkkasin, kaks joudun vaihtamaan. En vielä oo ihan täysin ees päättäny et mihin ne vaihdan, ja nyt pitää sit käydä koululla viemässä kurssivalintalomaketta ja hyväksyttää ne vaihdot. Onneks mielenkiintosia kursseja kyllä riittää, ainoo vaan se, että syksyn aikana en taida oppia puhumaan ranskaa kunnolla. Olin jo vähän odottanu sitä jos rehellisiä ollaan. Mutta ei siinä, kerkeehän sitä, ja jotain muuta kivaa löytyy kyllä tilalle.

Nyt täytyy siis kurssivalinnat tehdä, hoitaa matka- ja matkatavaravakuutukset kuntoon ja miettiä mitä mä ihan oikeesti otan sinne mukaan. Täytyy tietysti vielä varmistaa, mutta ymmärsin, et viisumi asiat on jo ok, ja kunhan mulla on paluulippu Suomeen niin se asia on kunnossa. Sit pitää järjestää läksiäiset ja suunnitella syksyn aikataulu siltä kantilta, että kuka tulee milloinki käymään. En malta odottaa esimerkiks sitä, että päästään E:n kanssa yhessä seikkailemaan ja sen verran pitkän erossa olon jälkeen se tulee olemaan ihan super huippua. Pyörii kyllä taas mielessä niin monta miljoonaa juttua, et ei malttais läppäriä pistää ollenkaa nukkumaan saati sit itteensä. Harvoin sitä tulee kesällä odotettua syksyä näin paljon, mutta tällä kertaa eri tilanne, ja toisaalta taas tulee olemaan oikeesti vaikeeta olla pois kotoo. 

Että sellasta tällä kertaa, on kyllä aika huikeet fiilikset loppujen lopuks!

SUMMER 2015, Bring it on!

Nyt kun kalenteri näyttää kesäkuuta, täytyy myöntää, että alle kolme (3) kuukautta lähtöön! Sain tietää päivämäärän kun pitäis olla perillä, ja lennot otan varmaan pari päivää aikasemmin - hinnoista riippuen tottakai. Elokuun puolella siis täytyis Suomen maaperältä lähtee, ja se tuntuu jo olevan aika pelottavan lähellä! Sain vahvistuksen myös asumisesta, eli asuntolaan pääsin ja kutakuinki sellaseen huoneeseen mitä halusinkin, eli sen suhteen oon kyllä tosi tyytyväinen! Ihanan helppoa, jos tulee jotain ongelmia niin voi kääntyä koulun puoleen sekä sielä, että täällä, ja kun kulut täytyy maksaa jo etukäteen, saan nauttia opintotuesta täysillä ilman murheita siitä, että vuokra pitää maksaa. Kuulostaa jotenkin ihanalta. Kaikki on nyt kyllä aika ihanaa. 

Kun miettin tulevaa kesää, pelkään vähä et aika vaan menee ohi enkä huomaa edes nauttii kaikista ihanista asioista kaiken tän jännityksen keskellä - hence the bucket list! 

1. Tee road trip vieraaseen kaupunkiin

2. Särkänniemi 

3. Tanssi aamuun asti

4. Lue kirjoja

5. Käy mökillä, ja järvessä uimassa

6. Auringonlasku, ja -nousu meidän ihanalta parvekkeelta <3 

7. Opettele ranskaa - you're gonna need that! 

8. Pelaa tennistä ja rullaluistele, niin paljon, että jalkoja ja käsiä särkee

9. Grillaa ihania herkkuja niin paljon, että pärjää vuoden ilman!

10. Workout - enough said

11. Rusketu ja nauti ardesta!

12. Käy festareilla ensimmäistä kertaa

13. Ota. Kuvia. Piste. 

Ja tähän tietysti lisäks se, että aion nauttia kesästä perheen ja ystävien kanssa  niin paljon, että pärjään 4 kuukautta niistä erossa <3 

IT'S OFFICIAL!

Viikonloppuna iski pieni paniikki, mitä jos jotain käy ja en pääse lähtemään. Oonko täyttäny hakemukset oikein? Onko joku ulkopuolinen syy miks mua ei hyväksyttäiskään? Mitä jos koulujen välinen yhteistyö onki vaikka päättyny? Olin jo sen verran huolissani, kun mitään ei pariin kuukauteen oo kuulunu, että kuvittelin jo ens syksyä ja sitä, että en pääse lähtemään. Mitä mä sanon kaikille kelle oon hehkuttanu? Poistan ainaki vähin äänin tän blogin. Hengailenko vaan tyhjänpanttina? Joudunko tekemään ajankuluks ylimääräsiä kursseja TAMK:lla? Ajatuksia pyöri mielessä vähän liikaa ja lopulta lähetin sähköpostia hakijapalveluihin.

Nukuin yön yli, ja heräsin siihen, että hakijapalvelut lähetti sähköpostin jonka liitteenä oli virallinen hyväksymiskirje, meitsi lähtee siis syyslukukaudeks Kanadaan! Tän viestin jälkeen vahvistin vielä, että otan paikan vastaan ja laitoin myös asuntolahakemuksen. Vaikka oon muuttanu pois kotoo 17-vuotiaana ja sen jälkeen oon asunu kämppiksen kanssa, yksin, poikaystävän kanssa ja vaihtanu kotia 4 kertaa, haluan asua yliopiston asuntolassa. Sitä suositeltiin koulun puolesta, mutta rehellisesti sanottuna musta tuntuu, et se on yks asia minkä haluan kokee. Asuntola-elämä on jotain mitä Suomen korkeakoulukulttuuriin ei kuulu, joten otetaan kaikki irti siitä 4 kuukaudesta mitä vaihdossa oon. Toivon kuitenki, että saan asua niin, että vaan vessa on yhteinen seinänaapurin kanssa, muuten oma pieni huone. Olettaisin, että se on varmaan aika karu ja simppeli ja paljon pienempi ku meidän entinen söpöpikkukoti, joka sekin oli jopa 24m2. 

Nyt on siis iso taakka pois harteilta, ja kun saan tietää virallisen päivän jollon mun täytyy paikalla olla, rupeen kyttäilemään lentolippuja tarkemmin. Ei auta muu ku ottaa töitä vastaan nyt niin paljon ku tarjolla ja yrittää säästää, näyttää vahvasti siltä, että rahan menoa ei voi tässä asiassa estää. 

Step 1 - Mitä? Koska? Miten?

Ite opiskelen TAMK:ssa viralliselta nimeltään semmoisella linjalla kuin "Degree Programme in International Business", ja kun kaiken saan tässä parin vuoden sisällä valmiiks, niin saan tutkinnon Bachelor of Business Administration. Suomalaisten opiskelijoiden täytyy lähteä vaihtoon, todistuksen saaminen vaatii siis 20 opintopinnaa vaihto-opiskelusta. Mulla itellä näyttää vahvasti siltä, että nyt tänä keväänä kun toinen opiskeluvuosi päättyy, ei tarvi enää TAMK:ssa kursseja suorittaa, vaan kolmannen vuoden vietän ulkomailla opiskellen ja sitten kevään työharjottelussa - mutta siitä nyt ei vielä tiedä mitään. 

Ihan opiskelun alottamisesta asti takaraivossa on pyöriny sana vaihto - ja kyllähän niitä vaihtoehtoja tuli tutkittua jo heti alkuvaiheessa. Vasta toisena vuotena kuitenkin virallisesti alko jotain tapahtua, selvis, et mitkä koulut on todellisuudessa meidän vaihtoehtoja, ja tietysti sit myös saatiin jonkinlaista yleisinfoa vaihdosta ja joistain vaihtokouluista tarkemmin. Ite oon kiinnostunu opiskelemaan markkinointia ja human resource managementtiä vaihdossa, joten tietysti se vaikuttaa, että mitä mikäki koulu tarjoo vaihto-opiskelijoille, mieluiten vielä sellasella kielellä jolla pystyy opiskelemaan. 

Tammikuussa aukes sitten se kauan odotettu ja jännitetty haku, mietittiin pitääkö olla ensimmäinen joka sen hakulomakkeen lähettää, vaikuttaako aikasemmat numerot mahdollisuuksiin, kuinka monta minnekkin pääsee ja kaikkee muuta maan ja taivaan väliltä. KV-toimiston ovella kävi varmaan niin paljon ihmisiä ihmettelemässä ja kysylemässä ja panikoimassa (kyllä olin yksi niistä, myönnetään), että hatun nosto niille ihanille työntekijöille jotka tätä rumbaa jakso, ja vastaili meidän kysymyksiin. 

Ite hain ensimmäisenä vaihtoehtona Kanadaan, ja ellei mitään ihmeellistä tapahdu, niin sinne lähdenkin sitten syksyllä. Laitoin neljä muutakin vaihtoehtoa, Saksasta, Hollannista, Englannista ja Unkarista - kaikissa olisin kyllä varmasti viihtyny! Maaliskuun ensimmäisinä päivinä sitten sähköpostiin tuli ilmoitus, et mut on valittu Kanadaan. Itkin ja nauroin ja soitin kaikille ja sit hengitin pari kertaa syvään ja taisin vielä itkee ja nauraa vähän lisää. Nää oli niitä hyvin sekavia hetkiä. Kanadassa on vaan yksi paikka, yhdessä koulussa ja mut valittiin siihen .. huhhuh. Vaikka siitä on nyt kohta pari viikkoo, niin fiilikset on aika epätodelliset, ja joka päivä toivon, ettei tää juttu peruunnu tai etten herää jostain unesta ja oo vaan kuvitellu kaiken. 

Tähän asti kaikilla menee kaikki suurinpiirtein samaan tahtiin, mutta sen jälkeen kun koulu on ilmottanu mihin kouluun sut on valittu, kaikilla jatkuu prosessit eri tahtiin. Eli lyhyesti vielä koko homma toimii niin, että kun (TAMK:ssa) hakee vaihtoon, koulu sijottaa kaikki hakijat johonkin maahan, ja sen jälkeen täytyy vielä saada virallinen hyväksyntä sieltä kohdemaan koululta. Ja se tieto tulee kuulemma huhti-heinäkuussa. Että ei sitten isompaa aikaikkunaa siihenkään annettu. Meidän koulun hyväksynnän, ja kohdemaan koulun virallisen hyväksynnän välissä on paperia. Erilaisia lomakkeita, todistuksia, kielitestejä... Mutta loppujen lopuks koko homma meni aika kevyesti. Onneks. 

Huhtikuulumiset

Yli kuukausi sitten sain tietää, et lähen Kanadaan ja tässä välissähän ei mitään ihmeellistä ole tapahtunu. Aika menee nopeesti kun tässä vaiheessa kouluvuotta se to do-lista alkaa lyhentyä pikkuhiljaa, ainakaan kovin paljoa sinne ei enää uusia juttuja tule. Toivottavasti. Muuten ei mitään ihmeellistä, kuten kaikki muutkin myös mä oon saanu lisää energiaa kun aurinko on alkanu näyttäytymään edes vähän useemmin ku hetki sitte, ja ylipäätään on sellanen kevät-innostus meneillään, et haluu vaan saada hommat hoidettuu pois alta. 

Lenkkarit on löytyny myös jostain kenkälaatikosta ja päätyny käyttöön asti suhteellisen usein - tästäkin syytän tuota ihanaa valon lähdettä päivisin, enkä tietenkään valita. On tosi hyvä fiilis kun on tullu lenkkeiltyä ja käytyä salilla useemmin, ja kokeilin myös ensimmäistä kertaa käsilläseisonta/acro-tuntia. Se oli ihan super hauskaa ja koko yläkroppa oli kyllä jäätävän jumissa pari seuravaa päivää. Kyllä mä kesällä vielä seison käsillä hienosti ilman tukee, yritys on ainakin kova. 

Mitäköhän muuta.. Elämä vaan rullaa sujuvasti koulun, töiden, treenin ja kodin ympärille, eikä nyt oikeen oo erityisiä muutoksiakaan tulossa kun kesätyökuviotki on jo sovittu. Muutaman viikon päästä pitäis tulla virallinen vahvistus Kanadan koululta, sitä ennen on myös jonkilainen vaihto-info-jännitys-orientaatiopäivä. Toivottavasti siel ois joku joka on ollu siel samas koulus, ois vaa nii huippuu kuulla kokemuksia ja päästä kysymään sellaselta joka on ollu ihan samas tilanteessa. 

Mitä odotan vaihdolta

Kun mä mietin tulevaa syksyä mun päässä pyörii miljoona eri ajatusta. Odotan hauskoja seikkailuja, matkustelua, uusiin ihmisiin tutustumista ja elämää vieraassa paikassa ylipäätään. Odotan sitä, että pääsen näkemään uusia paikkoja ja tekemään asioita vähän erilailla mitä täällä kotona, ehkä se on sitten vaikka erilaisen ruuan ostamista kaupasta, tai jotain ihan uutta mitä en oo tehny ikinä aiemmin. 

Mä ajattelen monia tosi positiivisia asioita, naurua ja jännitystä ja heittäytymistä niihin uusiin juttuihin. Ajattelen kuinka siistiä on nähdä yliopisto-kulttuuria toisessa maassa, ja opiskella just sellasia asioita mitkä mua kiinnostaa. Mä en kuitenkaan ajattele vaihtoa vaaleenpunasten aurinkolasien läpi, enkä ajattele, että kaikki tulee menemään niinku elokuvissa. 

Mua jännittää ihan hirveesti. Ensimmäistä kertaa ikinä mä matkustan yksin, ja ensimmäistä kertaa ikinä mä oon yksin - ja tää on aika kaukana mun mukavuusalueesta. Pelkästään ajatus siitä päivästä ku oon Helsinki-Vantaalla sanomassa heippa saa mut surulliseks. Siis ei en pysty edes ajattelemaan sitä. Mua jännittää, että miten mä selviän siitä päivästä ja matkasta, ja mitä muut ihmiset ajattelee ku pillitän koneessa ja kentällä ja no varmaan pillitän koko ensimmäisen viikon. Miten mä kestän sen koti-ikävän, kun mun koko elämä, elämä josta mä pidän, jää Suomeen. Mua jännittää, et löydänkö oikeesti sellasia ihmisiä kenen kanssa ystävystyy, vai meneekö vapaa-aika yksin. Jos ei muuta nii ainaki sit treenaan ja oon ihan tikis ku tuun takas.

Jos olisin saanu valita ite lähenkö vaihtoon, olisin valinnu toisin. Mutta toisaalta sekään ei välttämättä olis ollu se mitä tarvin tai haluan. Mä oon 22, ehkä mun on aika olla yksin vähän aikaa, jotta arvostan sitten vieläki enemmän elämää kotona, perheen ja ystävien lähellä. Ja tottakai tää on ihan järjetön mahdollisuus, samanlaista tuskin tulee koskaan vastaan, joten mä aion kestää sen kaiken surun, jännityksen ja pelot, ja heittäytyä tähän seikkailuun täysillä. Nauttia kaikista tunteista ja fiiliksistä ja sitten vanhana muistelen sitä kuinka lähin aivan yksin maailman toiselle puolen. Toivottavasti muistelen sitä sitten lämmöllä, ja muistan ne kaikki hauskat asiat, ja kuinka paljo  kaikista peloista huolimatta opin ja koin neljän kuukauden aikana.

Kuvat weheartit.com

Introduction

Canada - "The great white North", jääkiekon synnyinmaa, maailman toiseksi suurin valtio ja mun ens syksyn päämäärä.

Julia - 22-vuotias business-opiskelija TAMKsta, lähdössä melkosella retkelle Atlantin toiselle puolelle noin 200 päivän päästä. Jouluksi kotiin. Elämän prioriteetteihin kuuluu perhe, poikaystävä,  ystävät, urheilu ja yleinen hassuttelu. 

Tällä blogilla on kyllä tarkotuskin. Vaihto Kanadassa on tähän asti suurin seikkailu mun elämässä, ja ehkä jotain kiinnostaa mitä siellä maailman toisella puolella duunaan. Haluan muistaa kaiken, kirjotan tän tarinan siis blogi muotoon, kuvien kera. 

Lisäks, kun ite oon yrittäny löytää vaihto-blogeja, niin korkeakouluopiskelijoiden kirjoittamia ei oo tällä kohdemaalla tullu kovin montaa vastaan. Hommahan toimii todella eri tavalla ku lukio-vaihdossa, ja ehkä sitten jotain samassa tilanteessa olevaa kiinnostaa lukee mun fiiliksiä, miten homma toimii ja semmosta. 

Tän blogin nimellä, Canadaze, on myös tarina. Kukaan ei varmaan arvaa mistä Canada osa tulee... Ja daze. No mä oon ollu melkoisessa huumassa tässä alkuvuoden, ja varmaan oon vielä loppuvuodenkin. Lisäks, taiteellinen kun oon, niin dazesta sanana tulee mieleen days. Ei lausuta tätä suomalaisittain, vaan canadeis. Tää blogi kertoo mun päivistä Kanadassa, ja näin alkuun niistä päivistä kun valmistaudun mun Kanada päiviin.