maanantai 18. toukokuuta 2015

IT'S OFFICIAL!

Viikonloppuna iski pieni paniikki, mitä jos jotain käy ja en pääse lähtemään. Oonko täyttäny hakemukset oikein? Onko joku ulkopuolinen syy miks mua ei hyväksyttäiskään? Mitä jos koulujen välinen yhteistyö onki vaikka päättyny? Olin jo sen verran huolissani, kun mitään ei pariin kuukauteen oo kuulunu, että kuvittelin jo ens syksyä ja sitä, että en pääse lähtemään. Mitä mä sanon kaikille kelle oon hehkuttanu? Poistan ainaki vähin äänin tän blogin. Hengailenko vaan tyhjänpanttina? Joudunko tekemään ajankuluks ylimääräsiä kursseja TAMK:lla? Ajatuksia pyöri mielessä vähän liikaa ja lopulta lähetin sähköpostia hakijapalveluihin.

Nukuin yön yli, ja heräsin siihen, että hakijapalvelut lähetti sähköpostin jonka liitteenä oli virallinen hyväksymiskirje, meitsi lähtee siis syyslukukaudeks Kanadaan! Tän viestin jälkeen vahvistin vielä, että otan paikan vastaan ja laitoin myös asuntolahakemuksen. Vaikka oon muuttanu pois kotoo 17-vuotiaana ja sen jälkeen oon asunu kämppiksen kanssa, yksin, poikaystävän kanssa ja vaihtanu kotia 4 kertaa, haluan asua yliopiston asuntolassa. Sitä suositeltiin koulun puolesta, mutta rehellisesti sanottuna musta tuntuu, et se on yks asia minkä haluan kokee. Asuntola-elämä on jotain mitä Suomen korkeakoulukulttuuriin ei kuulu, joten otetaan kaikki irti siitä 4 kuukaudesta mitä vaihdossa oon. Toivon kuitenki, että saan asua niin, että vaan vessa on yhteinen seinänaapurin kanssa, muuten oma pieni huone. Olettaisin, että se on varmaan aika karu ja simppeli ja paljon pienempi ku meidän entinen söpöpikkukoti, joka sekin oli jopa 24m2. 

Nyt on siis iso taakka pois harteilta, ja kun saan tietää virallisen päivän jollon mun täytyy paikalla olla, rupeen kyttäilemään lentolippuja tarkemmin. Ei auta muu ku ottaa töitä vastaan nyt niin paljon ku tarjolla ja yrittää säästää, näyttää vahvasti siltä, että rahan menoa ei voi tässä asiassa estää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti