sunnuntai 30. elokuuta 2015

... GET SET - GO

Viimenen päivä kotona takana, ja huomenna lähetään iltapäivällä kohti Kanadaa. Tällä hetkellä tuntuu tosi oudolta, ja kaikki on nyt viimestä. Viimenen kerta nukkumaan omassa sängyssä ennen joulua, viimenen kerta kaupassa, viimenen kerta töissä ja sitä rataa ollaan sit menty oikeestaan koko viikko. Lauantaina oli viimenen työpäivä, ja illasta vietettiin aikaa perheen ja sukulaisten kanssa hyvin syöden. Mä nään ne kaikki samassa pöydässä vasta jouluna ... here come the waterworks. Mutta on ollu ihana viikonloppu, vaikka siihen on paljon itkua sisältyny niin myös naurua ja jännityksestä tärisemistä.


Mä oon saanu kaiken läppäriä ja kameraa vaille pakattua, ja toivon vaan, ettei kukaan noita laukkuja joudu penkomaan koska järjestelmää siinä hommassa ei ollu. Miten voi olla, että normaalisti ei oo mitään päälle pantavaa, mutta nyt vaatehuone olikin täynnä kaikkee kivaa mitä haluan ottaa mukaan? Painorajoissa silti pitäs olla, ei sen puoleen, mutta silti tuntu aika jäätävältä määrältä tavaraa. 


Seuraavan kerran sitten kirjottelen vasta Kanadan päästä, kuhan saan mun suurimmat murheet hoidettua - eli koska wifi toimii ja mistä saan ruokaa kun yöllä sinne saavun. 

torstai 20. elokuuta 2015

READY...

Reilu viikko vielä jäljellä lähtöön, ja nyt on ostoslistalla enää adapteri, ja to do-listalla rahan hakeminen. Ostoslista rupes vähän karkaamaan käsistä kun jatkuvasti tuli mieleen juttuja mitä vois ostaa, että matka sujuis mukavammin - ja nyt on uus läppärilaukku, kuulokkeet ja varavirta hommattu. Lisäks täyty käydä ostamassa vielä yhet luottofarkut, meikkipussi ja matkaputeleita (en mä tiedä mitä ne oikeesti on nimeltään). Ja vaikka täälläkin sanoin etten todellakaan raahaa peittoo ja tyynyä Suomesta, no raahaan sittenkin. Tajusin vaan töissä, että ne on oikeesti niin pieneks pakattu, eikä maksa mitään, että on oikeesti mukava mennä perillä nukkumaan kunnolla sänkyyn eikä vaan tyyliin takin alle. 





Töitä olis vielä kuus päivää jäljellä, mutta kassahommat on jo ohi. Tosi outo fiilis sen suhteen, että hei ihan oikeesti mun ei tarvi syksyllä tehä töitä koulun ohessa! Ja ylipäätään töissä koko vuosi meni tosi nopeesti, ja tykkäsin kyllä tosi paljon joten tavallaan haikeet fiilikset lähtee. Mutta sitä voi miettiä sitten ens viikolla, tässä on kuitenki vielä työpäiviä ja varhaisia aamuja jäljellä. Oon siis tehny töitä koulun ohessa paria kuukautta vaille koko opiskeluajan, joten vapaa-aikaa tulee oleen kyllä ihan uudella tavalla. 



Aika monet koulukavereista on jo lähteny tai lähtee ihan pian omiin kohteisiinsa, joten kyllä täälläkin alkaa olla jo sellaset fiilikset, et haluis kans hypätä koneeseen! On tullu jo myös käyty viimestä kertaa Hämeenlinnassa, moikkaamassa sielä kavereita ja muita, ja kyllä tuntu oudolta jo sanoo heipat vaikka onhan tässä vielä monta päivää jäljellä ennenkö lähen! Kalenteri vaan on vähän täynnä, et täytyy valmistautua ajoissa. Viikonloppuna on ohjelmassa laatuaikaa Eetun kanssa, jääkiekko comebackkiä, kavereita ja töitä. Tekemistä on aamusta iltaan asti ja ei kyllä haittaa yhtään! Musta on ihan kiva, että tässä nyt on vähän kiirettä, muuten en sais oikeen mitään aikaseks. 



Ens viikolla haen sitä rahaa (btw mun mielestä toi CAD kurssi näyttää aika kivalta tässä vaiheessa...<3) ja vapaa-ajan ajattelin viettää mun perheen ja kavereiden kanssa, ja pienten siskontyttöjen kanssa täytyy olla ehdottomasti niin paljon ku mahdollista, ja yrittää olla itkemättä. 

maanantai 10. elokuuta 2015

CANADA COUNTDOWN 8.9

Mä en oikeestaan ylppäreitten jälkeen oo pitäny minkäänlaisia bileitä, joten kesäkuun lopulla päätin, et jos vaan töitten puolesta onnistuu niin ennen lähtöö kerään kamut kasaan ja pidetään kotibileet. Kun tosiaan en oo paljon synttäreitä tai tupareita tai mitään muutakaan järjestäny, mietin pitkään kaikkee mahollista, mm. mitä tarjotaan, millaset paperilautaset, ketä kutsua ja missä juhlitaan. Saatiin onneks viettää iltaa mun vanhempien luona omakotitalossa, joten ihan oikeesti ne 15v kotibileet-fiilikset, #priceless. Meidän kerrostalo-kaksion pysty unohtaa ihan samantien kun 10 ihmistiä ilmoitti saapuvansa paikalle! Mä kyllä otin kameran mukaan, ja ajattelin ottavani paljon hienoja kuvia, mutta jotenkin se kamera ei kertaakaan ollu kädessä, ja puhelinkuvat ei päädy tänne blogiin - sorry not sorry. 

Olin kyllä niin positiivisesti yllättyny ja otettu, et niin moni mun ihanista kavereista pääs paikalle, vaikka suurin osa tuli vähän kauempaakin, ja millä tuurilla sattu sellanen päivä, että niin moni pääsi paikalle! Loppuillasta meitä oli semmonen noin parisen kymmentä, ja illan aikana tuli syötyä ja juotua, tanssittua, naurettua ja itkettyä. Sain aika super-ihania pieniä selviytymispaketteja, ja eilen kun Eetun kanssa niitä katottiin tarkemmin läpi niin kellä tuli itku. Vinkki: Ei ollu Eetu. Mutta ehdottomasti suurin osa illasta oli naurua, ja just sitä tässä on tarvittu kun kesä on painettu lähinnä töissä ja vaihtoa miettien. 

Meistä suurin osa ei lähteny baariin, vaan jäätiin boolimaljan ympärille, pistettiin musiikkia kovemmalle ja tanssittiin niin, että kaikki varmasti tarkenee. Aamua kohti meno rauhottu, mutta musta oli aivan ihanaa myös se, kun me istuttiin terassilla monta tuntia peittoihin kääriytyneinä ja naurettiin niin, että vatsalihaksiin sattu. Valvottiin kirjaimellisesti aamuun asti, ja oli ihana nauttia näitten ystävien seurasta, ei olis ollu ihan sama juttu jos oltais kaupungille lähetty. Mutta - oon niin ilonen vaan tästä viikonlopusta, kaikki oli just niinku piti. Mulla oli tosi hauskaa, ja musta tuntuu, että muillakin oli. <3

Tasan kolmen viikon päästä oon jo matkalla Reykjavikkiin. KOLME. 2 maanantaita enää välissä - öö mitä? Viime viikolla sain hoidettua suurimman osan pakollisista ennen lähtöä-jutuista, mutta on tullu myös tilalle muutama uus juttu mitkä on tekemättä. Täytyy sanoo, että muista blogeista on ehdottomasti ollu hyötyä, ja on ihanaa kun kommenttejakin on tullu kivasti näihin postauksiin! Jos teillä tulee mieleen jotain kysymyksiä tai postausideoita, laittakaa kommenttia! :)