AGAWA BAY

Kuukauden aikana musta on paljastunu sellanen tosi luontoarakastava-piirre (en oo kuitenkaa liittyny vielä paikalliseen partioon). Nää hiking-reissut on ollu tosi mukavia, ja jotenki niin rentouttavia, ja jos joku mulle TAMK:ssa sanois, että lähetään hei parin sadan kilsan päähän kävelemään mettään - en varmasti lähtis. Kun mä pääsen kotiin niin pitäis varmaan ruveta kiipeileen enemmän kivillä ja samoilemaan mettässä. Nää kuvat on siis otettu Agawa Bay:ssä, ja Chippewa Falls:ssa, parin tunnin bussireissun päässä Soo:sta. 

En kyllä pysty ku ihmetteleen sitä miten paljo eläimiä tääl näkee luonnossa. Tänään on nähty pari tämmöstä pientä vipeltäjää, joista toista säikähdin niin paljo, et meinasin kaatua selälleni (luulin sitä liskoks, se oli hyvin maastoutunu mun jalan viereen). Karhua ei oo vielä tullu vastaan, mutta kauheesti ne kyllä meinaa, et ihan hyvin voi nähä, ja teitten varsissa on kyllä kylttejä, jotka kieltää niitten ruokkimisen... I'll believe it when I see it. 

Lämpöä oli about 25 astetta, mutta minä oon pukeutunu Suomen sään mukaan. Voin kertoo, että tuli vähän lämmin. Mutta on tosi jännä miten täällä porukka pukeutuu, saman päivän aikana sulla on itellä päällä shortsit ja vastaan kävelee joku jolla on uggit jalassa. Sit ku meet luennolle neuleen ja kaulahuivin kanssa (koska ilmastointi on ihan jäätävä), sielä on muut släbäreissä, shortseissa ja topeissa, koska no täähän on ihan kesä vielä. Ei mee ihan tasan nää pukeutumisjutut mutta ei kai se haittaa. Talvikenkiä mä en kuitenkaan ihan vielä kaiva esiin. 

Torstaina me käytiin keilaamassa, The Canadian:ssa muutamilla, kasinolla (jonne saan mennä enää tasan yhden kerran) ja yöllä hakemassa parasta ... yöruokaa ikinä. Kunnon ranskalaisia, juustokastiketta, pekonin palasia, ja jauhelihapihvin palasia... Siihen vielä vähän siipikastiketta päälle. I'll just let that sink in. Ja tää asiahan ei ees liittyny tähän postaukseen yhtään mitenkään, mutta oli pakko jakaa näin ihana ruokamuisto myös teidän kanssa. 

LOVE MYSELF

Miltä tuntuu olla paikassa, joka tavallaan näyttää ja tuntuu kodilta, mutta toisaalta ei oo mitään sinne päinkään? Ei oo varmaan kellekkään mitään uutta tietoo, että luonto Kanadassa on suht samanlaista ku Suomessa, ja välillä unohtaa olevansa edes täällä kun kattelee ympärilleen ja maisema muistuttaa niin paljon kotia (tosin syyskuun loppupuoli näyttää samalta ku Suomen paras kesäpäivä, mutta anyway). Kolmen viikon jälkeen tuntuu siltä, että oon jossain ihan omassa maailmassa, eikä paljon tiedä mitä tän kaupungin ulkopuolella tapahtuu. Tuntuu siltä, että mulla on ihmisiä ympärillä, en oo yksinäinen, mutta silti oon ihan yksin. Aukesko? Vaikka tää asia välillä tuntuu siltä, että mm. halkeen, niin päätin ottaa asiaan vähän positiivisemman asenteen. Aion käydä salilla, syödä mitä huvittaa, tehdä mitä huvittaa, ostaa mitä huvittaa - ja oppia olemaan yksin. 

Arkena kampukselta ei paljon tuu poistuttua, koska oikeestaan ei oo tarvetta (ja välillä aikaakaan). Tääl on ruokaa, sali, kavereita, koulu jne, joten päivät menee nopeesti. Koulu vie tosi paljon aikaa. Tosi paljon. Mutta onko elämä arkistunu? No ei oikeestaan koska tää ei vaan tunnu arjelta. Viikonloput on kaikista kiireisintä, koska kaikkee tarttis tehä, ja vaan hengailu+netlfix olis ajan tuhlausta. 

Viime lauantaina oli tarkotus lähtee St. Jospeh's Islandille syömään pannareita ja katteleen maisemia. Maisemat check, mutta pannareita ei saatukaan enää tähän aikaan vuodesta sieltä mistä haluttiin. Onneks meillä oli pari paikallista kuskia mukana, jotka vei meidät ihanaan pieneen ravintolaan, joka oli First Nation-alueella. En oo ihan varma oonko syöny mitään yhtä hyvää täällä ollessa. Loistava aamupala pro tip by the way, aamupala wrap. Munakasta, vihanneksia, pekonia ja vähän kastiketta tai tuorejuustoo wrappiin ja se on siinä. Why didn't I think of that? Ja mustikka pancakes. Ennenku tuun pois täältä selvitän miten niitä oikeesti tehään, koska <3 

Ruuan jälkeen mentiin pelaamaan soccer-golffia, eli käytännössä golffia, mutta väylillä edettiin jalkapalloo potkimalla. Te jotka tiiätte mun jalkapalloilu-taustan voitte kuvitella kuinka paljon meitsi meni roughissa, ja kuinka en osaa potkasta jalkapalloa ees tän vertaa ilman et sattuis johonki. 9 väylän jälkeen fiilis oli kuitenki hyvä, ja voi olla, että mennään toistekin. Lumihangessa en tosin tätä lähe tekeen. 

Sunnuntaina oli koulun puolesta järjestetty hike Hiawatha Highlands-alueella, ja most importantly, sielä sai ilmasta ruokaa. Sää oli just sopiva, ja oli tosi kiva olla luonnossa pitkästä aikaa. Koululla, asuntolassa ja salilla pauhaa joka paikassa musiikki about 24/7, joten se, että sielä oli oikeesti hiljasta oli aika ihana juttu. Illalla vietettiin vielä kaverin synttäreitä, missä muuallakaan ku Wacky Wingsissä. Tässä teillekkin kuva siivistä, niin rupee varmasti tekeen mieli - you're welcome <3

Meinasin jo sanoo, että hyvää uutta viikkoo, mutta kohta ollaan jo taas viikonlopussa. Mun suunnitelmiin kuuluu se, että onnistun jostain hommaamaan yhet kengät (jotenki onnistu taas yllättämään mut, että miten vaikeeta voi olla!), teen koulujutut valmiiks, huomenna keilaamaan (saattaa olla, että istun sen ajan baarin puolella koska en ilmeisesti onnistu missään, mihin liittyy minkäänlainen pallo) ja lauantaina taas vaeltelemaan.

Snapchatissä ja instagramissa voi myös seurata, joista sc tulee oikeesti käytettyä, eli lisätkää tjulia! 

FROSH WEEK

Tiistaista lauantaihin täällä koululla vietettiin Frosh-viikkoa, ja joka päivälle oli tosi monia erilaisia tapahtumia järjestetty. Uudet opiskelijat jaettiin vähän harry potter-maisesti ryhmiin, ja ilmeisesti niissä ryhmissä kilpaillaan koko lukuvuoden ajan tehden erilaisia juttuja. Ihan kaikkeen ei pystytty osallistumaan, mutta tuli kyllä tehtyä tosi paljon kaikenlaista kuitenki! Ensimmäisen päivän, eli tiistain, pääjuttu oli illan karaoke-bileet. Ruokalan kyljessä on Speakeasy-pubi, jossa on erilaisia tapahtumia ja tää oli samalla eka kerta kun se oli auki tänä vuonna. Juomat on halpoja, ihmiset laulo aika jäätävän hyvin, ja oli todellakin hauskaa. Erittäin mukavaa on se, että matka baarista kotiin on ehkä 200m, ja melkeen kaikilla on sama matka. 

Keskiviikkona 8:30 alko eka luento, ja kuhan pari luentoo saa alle voisin kirjottaa niistä ihan erikseen kun opiskelu on tosi erilaista täällä verrattuna TAMK:iin. Oon kuitenki tosi innoissani myös opiskelu-puolesta, ja on ehkä helpompi kirjottaa siitä ihan oma juttu niin nyt voi keskittyä näihin alkuhäppeninkeihin. Illalla suunnattiin taas Speakeasyyn, Bingoon, jota opiskelijat juonsi ja siinä oli jotain muitakin kisoja. Aika nopeesti lähettiin nukkumaan, ei ollu ehkä ihan se itelle mielenkiintosin juttu, mutta taas oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. 

Torstaina oli 2 luentoo, ja illalla bailattiin Mardi Gras-meiningillä. Musta ihanaa, että tälläseen ei tarvinu ite hommata ite mitään asusteita tms, vaan ovelta sai ottaa maskin illaks ja helmiä sai 25snt/nauha. Saattaa olla myös iso syy siihen miks niin moni tavallaan oikeesti myös osallistuu siihen teemaan, ja once again, oli hauska ilta tämäkin!

Perjantaina skipattiin kaikki Frosh-jutut ja vuokrattiin suht extemporee auto ja lähettiin roadtripille +300km päähän Sudburyyn. Olin googlettanu, että sieltä löytyy Northern Ontarion isoin kauppakeskus, ja se oli meidän pääjuttu tällä reissulla. Kun reissussa oli minä, englantilainen ja aussi, osu kuskin rooli mulle, mutta se oli ihan jees. Saatiin pikkunen Chevrolet Spark "Sparky", ja lähettiin ilman kunnon karttaa tai nettiä reissuun. Matka meni tosi jees, pysähdyttiin pari kertaa, nähtiin pieniä 400 ihmisen kyliä, amisheja hevoskärryineen ja ihailtiin maisemia. Kun me lopulta päästiin perille kierrettiin kaupat nopeesti ja 2 tunnin päästä oltiin jo kotimatkalla. Autossa istuminen oli tällä reissulla paras osuus, sillä ostoskeskus ei hirveesti vakuuttanu, mutta kyllä me jotain löytöjäkin tehtiin - ei turhaan ajettu 600km. Kaiken kaikkiaan tosi mukava reissu, ja ihme kyllä ei eksytty tai ajettu harhaan kertaakaan. Unbelievable.

Lauantain piti palauttaa auto, mutta hyödynnettiin sitä vielä vähän ja käytiin kaupassa. Täällä ajaminen on tuntunu aika helpolta, ja kun kauheeta liikennettä ei oo ja ihmiset antaa kivasti tilaa tarpeen tullen, on pärjänny ilman mitään paniikkeja tai läheltä piti tilanteita. Illalla oli Frosh Weekin viimeset bileet, neon glow paint party! Vähän maalia pintaan ja bileisiin, tää oli mun mielestä kaikista hauskin tapahtuma, mutta baari oli vähän puolityhjä kun kaikki ei halunnu vaatteita sotkee, ite sain kyllä kaikki putsattua, joten ei todellakaan harmita, että tuli lähettyä. Bileet jatku aamuun asti, ja lähettiin jatkoille yhen toisen vaihtarin ja kanukkien kanssa, ja kun talo oli niin täynnä, että rupes olemaan siinä ja siinä kestääkö näitten heiveröinen rakentaminen - siirryttiin koulun lähelle jatkojen jatkoille. Ihania kotibileitä, niin monia uusia ihmisiä, niin paljon facebook-kaveripyyntöjä jne. Ehkä pian alkaa vähän oppii oikeesti nimiäkin. 

Tää menohan on mulle ollu aika hurjaa, kotihiiri kun oon, mutta hauskaa on ollu, ja ei oo ollu puutetta tekemisestä tai seurasta. Oli tosi kiva viikko, mutta samalla ootan ens viikkoo kun pääsee vähän rauhottumaan ja enemmän opiskelun makuun. Enhän minä voi näin monta kertaa viikossa käydä juhlimassa, jotain rajaa. 

SIX DAYS IN THE SOO

ISOP (International Student Orientation Program) päätty perjantaina, ja oli kyllä tosi mukava ja erilainen orientation mitä TAMK:ssa. Keskiviikkona alotettiin ihan super kattavalla aamupalalla, joka sisälsi kaikkea mahdollista muffinsseista pekoniin ja pannareihin. Keskiviikko ja torstai oli molemmat täynnä erilaisia infoja, ja mikä parasta - ilmasta ruokaa. Syötiin lounaaks pizzaa, ja illalla käytiin siivillä Wacky Wingsissä, ja pakko myöntää, et vaikka ne ei ihan samanlaisia ollu ku Teboilin siivet, niin maistu. No problems there. Koulu tarjos vielä leffaliput joten käytiin porukalla kattomassa No Escape, ja minä romanttisten komedioiden ystävänä olin ihan järkyttyny. Se siitä. Torstaina tosiaan myös infoja ja ruokaa, illalla grillattiin Bellevue Parkissa, joka on i-ha-na. Tosi iso ja kaunis puisto, jonka toinen reuna on joella. Perjantaina koulun puolesta ei ollu muuta ku keilausta ja pizzaa illalla, joten käytiin muitten vaihtareitten kanssa vähän shoppailemassa. Täällä on vaihtareita about 15, jonka lisäks sit pari erilaista ryhmää kansainvälisiä opiskelijoita. Tosi erilaisia taustoja ja super mukavia ihmisiä, yksinäistä ei todellakaan oo, ainakaan vielä, ollu. 

Vähän menee vielä ehkä aikaa totutellessa tähän, että päivän aikana oikeesti joutuu jutteleen ihmisille. Tottakai tiesin sen jo etukäteen, että tääl ei mee päivää puhumatta kenellekkään ja kaikki  kassat ym kysyy "how are you doing today?", mutta se määrä on oikeesti aika jäätävä mitä tulee juteltua ihan tuntemattomille. On tullu puistossa vastaan ihmisiä, jotka on vaan pysähtyny juttelemaan, kaupassa toinen asiakas rupes suosittelemaan deodoranttia ja bussissa juttelu on myös enemmän sääntö ku poikkeus. Tänään aamulla kun olin salilla vanhempi mies tuli juttelemaan mulle kun se oli lähdössä, ja juttu lähti siitä, että hän oli lähössä pois sieltä, ja kehotti olemaan varovainen ettei vaan sattuis mitään kun jään sinne yksin. Toivottavasti en vaan näyttäny niin alottelijalta, että pitää varmistaa pärjäänkö mun 5kg käsipainojen kanssa. 

Viikonloppuna ei siis oo ollu mitään järjestettyä ohjelmaa, mutta kuultiin jotain kautta, että n. 10min ajomatkan päässä oli Indian Pow Wow. Mä en tätä terminologiaa oikeesti osaa yhtään, mutta yritän kuitenkin. Yhen aikaan alko juhlat näyttävällä sisääntulolla johon sisälty tanssia ja laulua, keskellä oli iso teltta, jonka alla oli soittajaryhmiä eri heimoista. Niillä oli siis vaan rumpu, ja n.5-7 soittajaa/laulajaa, ei mitään muita soittimia. Ne laulo omalla kielellään, ja oli kyllä niin siistiä kuunnella ja nähä niitten perinteitä. Ihmiset oli juhlatuulella, ja suurinosa oli pukeutunu erilaisiin, perinteisiin asuihin. Asuseina näky mm. kokonainen susi, kotkan pää, monia monia monia kokonaisia siipiä, luita jne. Tanssin ja laulun lisäks joukossa oli huumoria, jonkinlainen aikuistumisrituaali, ja muistotilaisuus heimon jäsenelle, joka oli samana aamuna siirtyny parempaan paikkaan. Siis niin upeeta nähä tällästä erilaista kulttuuria, ja ne ihmiset oli ihania. Ne otti kaikki mukaan hymyssä suin riippumatta siitä kuka oli tai mistä tuli. Ruoka oli hyvää, (ja nyt on poutine kokeiltu - rakastan sitä) ihmiset super mukavia ja löydettiin sieltä vähän matkamuistoja myös, myyjät myi omia tekeleitään ja 100% käsintehtyjä - ja se näkyy tosi ihanalla tavalla. Oli kyllä onni, että kuultiin tästä, kun se oli vuosittainen tapahtuma, eikä sitä missään oikeen mainostettu. Paikallisia oli kyllä löytyny paikalle, ettei me ainoita "ulkopuolisia" sielä oltu todellakaan. Loppua kohti päästiin itekkin mukaan tanssimaan, eikä ollu kyllä samanlaista menoa ku Fat Ladyn tanssilattialla! Ihan huippu päivä jonka kruunas super tilaus kiinalaista ennenkö sammu sänkyyn. Kuuma ilma ja koko päivän pihalla olo kyllä tuntu, ja kyllä täällä vähän on väriäkin tullu pintaan. 

Sunnuntai on menny aika rennosti, aamulla tänne muutti lisää ihmisiä, ja ite suuntasin salille kun heräsin niin aikasin. On ollu niin jäätävä turvonnu olo, että pari tuntia meni salilla helposti - ja se fiilis sen salin jälkeen on niin priceless. Aamupalaks kananmunia ja pekonia, starbucks kahvi ja muffinssi. Oon niin rakastunu tohon ruokalaan, että huhhuh. Siis ihan mitä vaan ja ihan super hyvää. Tuun varmaan mainitteen tän joka kerta, varautukaa siihen. Iltapäivällä käytiin puistossa hengailemassa ja ottamassa kuvia, ja tän loppuillan suunnitelma on nauttia tästä ihanasta netflixistä. Huomenna on Labour Day, ja taidan käydä lenkillä ja vaan hengailla ja keräillä voimia ens viikkoon - ohjelmassa on kaikkea ekasta luennosta paint partyyn. 

NICE WEATHER, EH?

Kohta 24 tuntia vasta takana täällä Kanadassa, mutta lähdöstä ja maanantaista tuntuu silti olevan ikuisuus. Lento lähti iltapäivällä, ja siitä kun kotoo lähti meni melkeen 24 tuntia, että oli perillä asuntolassa. Lennot meni tosi kivasti, mut en saanu nukuttua kun yhteensä about 30min - kun viimenen lento laskeutu tuli kyllä fiilis, et olis ehkä kannattanu pistää niitä silmiä kiinni vähän enemmän. Ensivaikutelma kaupungista oli aika mitään sanomaton, kun olin perillä 00:30, joten hiljasta oli eikä edes keskustan kautta ajettu. Asuntolalla oli porukkaa vastassa ja niitten piti ottaa heti kuva, tää oli kauheen kiva yllätys. Silmät ristissä ja niin likanen ja nuhjunen fiilis ja sit vieraat ihmiset on silleen, että meidän on pakko ottaa susta kuva nyt. Ok ota vaan, ei haittaa yhtään. 

Väsyneenä fiilis tästä kämpästä oli lievästi sanottuna järkyttyny. Kyllähän mä tiesin, että tää on pieni ja ei oo upouus jne, mutta jotenki näytti vaan niin karulta lähtee omasta kivasta kodista ja sit tähän tulla tilalle... Ja jaettu vessa alko ahdistaa mua ihan samantien. Pääsen nauttimaan suihkusta seuraavan kerran varmaan Suomessa, eikai siinä. 

Koulun päärakennus

Siinä pientä valitusvirttä heti alkuun, mutta ei kaikki nyt oikeesti oo ihan niin huonosti. Aamulla kun heräsin päätin lähteä shoppailemaan, ja hankkia jotain kivaa, että kestän olla täällä. Kävin ihan ekana hoitamassa meal plan-jutut kuntoon ja hankkimassa opiskelijakortin (ja siihen tuli kuva samalla tavalla yllättäen, ja kyllä se on ihan hirvee). Kävin siis ekaa kertaa koulussa, ja se oli kyllä tosi kivannäkönen ja tuli sellanen fiilis, että sielä viihtyy. Seuraava suunnitelma oli lähtee kävelemään ostoskeskukseen, minne on about 5 km matkaa. En kerinny kauheen pitkään kävellä kun lentokentältä hakija poimi mut kyytiin - sen mielestä se ei ollu sellanen matka minkä voi kävellä, no way. Ei kyllä haitannu yhtään, ja siltä sai ihan hyviä vinkkejä. First things first ja Tim Hortonsille hakemaan aamupalaa, kahvi, mustikkamuffinssi, breakfast wrap ja wifi. Siinä istuskellessa tuli jotenki tosi kiva fiilis vaan olla ja kattella ympärillä pyöriviä, hyväntuulisia ihmisiä. Kiertelin vaatekaupat läpi ja löyty monta liikettä mitä täytyy tutkia tarkemmin syksyn aikana, ja sitten walmarttiin. Ostin oikeestaan vaan kaikkee tarpeellista, mutta pyörin sielä varmaan puoltoista tuntia koska on ihanaa tutkia kaikkia purkkeja ja puteleita. Kun lähin pois päin päätin olla hurja ja kokeilla joukkoliikennettä, bussilla pääsin kyllä tosi kätevästi perille. 

Myös grilled cheese with bacon on hyvä vaihtoehto

Kun pääsin takas kämpille rupesin siivoomaan, purkamaan laukkuja ja laittaan paikkoja vähän kivemman näköseks. Oon ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja kunhan pari juttua saan vielä hankittua voisin esitellä tätä vähän tarkemmin. Juttelin sit Eetun kanssa facetimella, ja tuli ihan jäätävä väsy. Kello oli vissiin 18, ja meitsi ei meinaa jaksaa puhua, mutta mikä siihen auttaa? Lähtee salille. Tässä kampuksella on tosi kiva liikuntakeskus, ja sali on just remontoitu joten sielä kyllä kelpaa pumppailla. Ja hyvä huomata, että kun mulla tääl ei mitään telkkaria oo, cardio-laitteilla sitä voi kattoa. Valitettavasti en jaksanu ihan koko Bring It On-leffaa vetää porraskoneessa, ehkä sit vähän syksymmällä... 

Eli täällä päässä kaikki hyvin, huomenna onki sit ihan oikeeta ohjelmaa ja pääsee tapaamaan muita opiskelijoita. Mun silmät alkaa painua kiinni, eli kauniita unia!