HEY, HOW'S IT GOING?

Viime postauksen ja tän välissä on ollu monta huonoo ja monta hyvää päivää, ihan pienessä vuoristoradassa menty siis pari viikkoo. Yks iso syy siihen, että on ollu niitä huonoja päiviä on se, että tää on tosi pieni yliopisto ja koko elämä pyörii sen ympärillä. Välillä tuntuu et oon tipahtanu keskelle jotain high school musikaalia kun mietin kaikkee sitä draamaa mitä tääl pyörii, ees lukiossa ei tainnu olla ihan näin dramaattista  -- tai no kyllä varmaan oli mutta anyway. Tottakai se johtuu siitä, että iso osa opiskelijoista asuu täällä, ei oo liikaa tekemistä ja kaikki tuntee kaikki jollain tasolla. Lisäks se, että ihmiset viettää niiiiin paljon aikaa yhessä, niin let's be honest hermothan siinä menee. Tavallaan voisin tehä koko tutkinnon täällä ja varmasti ois hauskaa, mutta oon myös ilonen siitä, että pian lähen kotiin ja takas normaaliin elämään. Ja sit tulee päivän klisee, välillä pitää mennä kauas, että näkee lähelle. Sitä vaan ei tajua arvostaa kaikkee mitä sielä kotona on, ennenkö se otetaan pois ees hetkeks. En halua, että tästä tulee semmonen vaikutelma, että kaikki on huonosti, tai että mulla on jotenki ylitsepääsemättömän vaikeeta ja dramaattista, mutta en myöskään jaksa sanoo, että kaikki on ihanaa ja joka päivä on parempi ku edellinen - because that would be a lie.

Muuten mun pariin viikkoon on kuulunu baseball pelien seuraamista, kavereiden kanssa hengailua, shoppailua, opiskelua ja salia. Oli tosi hauska seurata for the first time ever ihan tuntematonta lajia, kun Blue Jays pelas postseason pelejä pleijareissa - ekaa kertaa pitkään aikaan ilmeisesti. Joka paikassa näky niitä sinisiä lippiksiä ja tpaitoja ja takkeja ja pyyhkeitä ja reppuja ja ihan mitä vaan blue jays. Ihmiset oli niin tunteella mukana siinä meiningissä, ihan huippua! Me seurattiin pelejä jo vakkariks muodostuneessa paikassa, ja oisitteko ikinä arvannu mikä se on... Wacky Wings. Sorry not sorry. Loppujen lopuks ne ei päässy ihan loppuun asti, mutta mä opin paljon uutta baseballista.

Koulun suhteen täällä on pitäny vähän kiirettä, mutta hiukset on vielä pysyny päässä eli ei ihan ultimaattista stressiä sen suhteen oo. Mun kurssit tavallaan kaikki tukee toisiaan, mikä helpottaa opiskelua tosi paljon. Ja kokoajan on kokeita. Kokoajan. Osa on pienempiä ja osa isompia, mutta kauheesti niitä painotetaan. En oo tottunu tälläseen. Ihan hyvin ne kaikki on kuitenki menny, ja ei tässä pitäis olla mitään huolta siitä etteikö läpi pääsis, eli jee! Tän koko syksyn aikana mulla oli tasan 1 ryhmätyö + presentaatio, ja se on onneks nyt ohi. Niin hullulta ku se kuulostaa, niin tykkään enemmän tamkin ryhmätöistä -- ja nyt mietin et mitä mä just sanoin. 

Tänään alkaa viikonloppu, ja tarkemmin halloween-viikonloppu ja oon niiiin innoissani! Illalla on ensimmäiset bileet, ja ensimmäistä kertaa varmaan sitten 2002 jälkeen mulla on kunnon asu ja siihen on panostettu. Vessa oli eilen musta melkeen lattiasta kattoon, sormet kipeenä neulomisesta ja no kyllä tähän vähän rahaakin meni, mutta ihan varmasti worth it. Pakko olla. Viikonlopun aikana bileitä on enemmänkin, ja saa nähä mihin kaikkiin sitä tulee sit lähettyy, mutta hauskaa tulee kyllä olemaan. Ja mikä parasta, tän hauskan viikonlopun jälkeen edessä on vielä hauskempi ja parempi viikko kun maanantai-iltana Eetu tulee tänne! I. Can't. Wait. Meillä on semmonen viiden päivän reissu edessä ja lähetään kattomaan lätkää Quebecin puolelle... Ne jotka Eetun tuntee niin tietää varmaan minne. Tätä on vähän odotettu. 

The past few weeks here in Canada have been pretty hard and confusing but also full of fun times. I just think it would be a lie to say that everyday here is awesome -- and some of you definitely know it hasn't all been that good. I am super happy to be here, but also looking forward to going home with all these memories and experiences. These feelings are so hard to put in words, but I tried. I've had so much fun just hanging out with my friends, laughing at so stupid things, expanding my English vocabulary (still not sure if its a good thing tho), watching the Jays games, and I learned so much about different sports (special thanks to all of you who have been explaining rules to me <3) and I have realized that apparently there is a lot more to watch than just hockey -- mind blown. 

Snow. In October. Can't handle this. 

Now I'm really looking forward to this weekend, and Halloween. It's gonna be awesome. And after this awesome weekend, its gonna be an awesome week when Eetu gets here, and finally getting to go traveling and see the Canadiens play at Bell Centre. But first the awesome Halloween party. Yay! 

CANADIAN THANKSGIVING

Pari viikkoo taas menty eteenpäin, ja tuntuu kauheen vaikeelta kirjottaa ylös mitä on tapahtunu. Toissa viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä, välillä joudun ihan oikeesti tekeen koulujuttujakin - uskokaa tai älkää. Koulun jengi pelas koristurnauksen täällä kotona, joten pelejä käytiin kattomassa, kävin salilla ja luin, luin, kirjotin muistiinpanoja ja luin. 

Koululla oli vierailemassa hypnotisoija, jonka esitykseen opiskelijat pääs velotuksetta. SPIDEY oli ensimmäinen hypnotisoija, jonka oon nähny ja vaikka olin melko skeptinen koko jutusta, se oli ihan mahtava. En oikeen vieläkään pysty käsittämään mitä oikeesti tapahtu tai miten se voi olla mahdollista, mutta ihan huippu ilta joka tapauksessa.

Kurssit on suurinpiirtein puolessa välissä, ja kauheeta vauhtia ollaan edetty - ens viikolla on eka mid term. Viikot menee kuitenki tosi nopeesti just sen takia, ja vähän niinku kokoajan on jotain piristettä, ettei mee liian vakavaks touhu. Luennoilla ollaan käyty läpi ajakohtasia asioita eettisestä näkökulmasta, katottu leijonan luolaa, vertailtu mikä yritys on "paras työpaikka" ja muuta mukavaa. 

Viime viikolla olin ekaa kertaa paikallisessa jääkiekko-pelissä, jengi pelaa OHL:ää ja pärjää ilmeisesti suht hyvin. Alussa olin vähän yllättyny, et taso ei ollu ihan sitä mitä odotin, mutta sit muistin, et niin, ne pelaajathan on alle kakskymppisiä niin ei voi odottaa, että taso ois aikuisten ammattisarjaa. Katsojamäärähän oli ihan eri luokkaa kun Suomessa ASM-peleissä, ja iso ero oli tietty se, että katsomossa saa juoda. Meillä oli tosi hauskaa, ja ehdottomasti täytyy useemminki käydä. Liput oli sen 12$ opiskelijoille, ja sai valita paikat ihan mistä vaan. Ihan mukava yllätys, että opiskelijalippu ei tarkota hallin huonoimpia paikkoja.

Tänä viikonloppuna meillä oli auto käytössä, kun tarkotus oli tehä vähän isompi road trip, mutta ei otettu huomioon, että on NFL viikonloppu, joten ei millään saatu mitenkään järkevän hintasta hotellia  siitä kaupungista jonne oltiin menossa. Hyödynnettiin sit autoa ihan vaan täällä, ja sunnuntaina käytiin USA:n puolella Traverse City:ssä. Kaupunki oli tosi mukava päivän reissulle, eikä matka ollu paha kun edestakas tuli about 600km, ehkä vähän alle. Ajaminen täällä alkaa tuntua jo tosi luonnolliselta, ja varsinki täällä meidän kaupungissa osaan jo omasta mielestä aika hyvin reitit ja säännöt. Kun ajettiin rajan yli mun piti täyttää vähän papereita ja maksaa 6$. Takas päin tullessa ajateltiin, että ei tässä mitään ongelmia enää voi olla, mutta väärässä oltiin. Passista puuttu merkintä siitä, että mulla on visitor status, ja kun saan mun opinnoista kredittejä tutkintoon, virkailijan mielestä mulla pitäis olla study permit - jota siis ei ole. Vietettiin sit n. tunti rajalla selvittämässä asiaa, ja lopputulos oli se, että kun tulin Kanadaan ensimmäistä kertaa elokuussa, niitten olis pitäny laittaa passiin merkintä. Tässä vaiheessa itellä ja virkailijalla oli aika epätodellinen fiilis siitä, että miten voi olla mahdollista, et ne vaan kysy paljonko käteistä mulla on ja päästi maahan. Tää sotku ei ollu mitenkää mun vika, ja loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään ajeltiin ympäri Sault Ste Marie:ssa, otettiin kuvia, kuunneltiin musiikkia - ja oli niin mukava vaan ajella ympärinsä. Löydettiin tosi makeita paikkoja, ja ottaa niin päähän kun kaikkee ei vaan pysty tallentaan kuviin tai videoihin. Yritys hyvä kymppi kuitenkin. Tänään on Canadian Thanksgiving, ja saatiin 2 dollarilla ihan huippu hyvä thanskgiving dinner. Söin niin paljon, että hengittäminen oli melkeen mahdotonta, ja sitä ei ees tajua kuinka paljon ruokaa ne oikeesti sulle lappaa siihen lautaselle. Oon miettiny asioita joista mä oon kiitollinen, ja se lista on pitkä. #kiitollinensiunattuonnellinen Perhe, ystävät, terveys, se, että saan matkustella + tavata ihania ihmisiä + nähä upeita paikkoja, oppia uutta joka päivä ja jne. Kun kuuntelee muitten tarinoita ja sitä minkälaisia asioita ne on käyny läpi, tulee sellanen fiilis, että miten mun elämä on ees mahdollista.  Oon saanu kokee niin paljon kaikkea ihanaa ja opettavaa, saanu tukee sillon ku sitä tarvii ja kun miettii kaikkee mitä mun elämän aikana on tapahtunu niin tuntuu ku mun elämä olis vähän niinku liian hyvää ollakseen totta. Oon oppinu arvostaan täällä ollessa niin monia ja erilaisia asioita ja sitä, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Oon oppinu niin paljon ittestäni ja siitä minkälainen ihminen haluan olla. Isoimman kiitoksen ansaitsee Äiti ja Isi xoxoxo, tiiän, että luette tän, ja ikävä on kova <3

And as a summary for those of you just learning the beautiful language of Finnish: basketball, school, Spidey was fun, mid terms and actually having to do something for school, #hockeyislife, driving around the soo, going to the US, trying to get back to Canada and fear of getting deported, Canadian Thanksgiving and being so thankful for everything in my life, including the chance to come here and meet all of you losers. <3 And also I miss my mom and dad. Goodnight!