Mitä odotan vaihdolta

Kun mä mietin tulevaa syksyä mun päässä pyörii miljoona eri ajatusta. Odotan hauskoja seikkailuja, matkustelua, uusiin ihmisiin tutustumista ja elämää vieraassa paikassa ylipäätään. Odotan sitä, että pääsen näkemään uusia paikkoja ja tekemään asioita vähän erilailla mitä täällä kotona, ehkä se on sitten vaikka erilaisen ruuan ostamista kaupasta, tai jotain ihan uutta mitä en oo tehny ikinä aiemmin. 

Mä ajattelen monia tosi positiivisia asioita, naurua ja jännitystä ja heittäytymistä niihin uusiin juttuihin. Ajattelen kuinka siistiä on nähdä yliopisto-kulttuuria toisessa maassa, ja opiskella just sellasia asioita mitkä mua kiinnostaa. Mä en kuitenkaan ajattele vaihtoa vaaleenpunasten aurinkolasien läpi, enkä ajattele, että kaikki tulee menemään niinku elokuvissa. 

Mua jännittää ihan hirveesti. Ensimmäistä kertaa ikinä mä matkustan yksin, ja ensimmäistä kertaa ikinä mä oon yksin - ja tää on aika kaukana mun mukavuusalueesta. Pelkästään ajatus siitä päivästä ku oon Helsinki-Vantaalla sanomassa heippa saa mut surulliseks. Siis ei en pysty edes ajattelemaan sitä. Mua jännittää, että miten mä selviän siitä päivästä ja matkasta, ja mitä muut ihmiset ajattelee ku pillitän koneessa ja kentällä ja no varmaan pillitän koko ensimmäisen viikon. Miten mä kestän sen koti-ikävän, kun mun koko elämä, elämä josta mä pidän, jää Suomeen. Mua jännittää, et löydänkö oikeesti sellasia ihmisiä kenen kanssa ystävystyy, vai meneekö vapaa-aika yksin. Jos ei muuta nii ainaki sit treenaan ja oon ihan tikis ku tuun takas.

Jos olisin saanu valita ite lähenkö vaihtoon, olisin valinnu toisin. Mutta toisaalta sekään ei välttämättä olis ollu se mitä tarvin tai haluan. Mä oon 22, ehkä mun on aika olla yksin vähän aikaa, jotta arvostan sitten vieläki enemmän elämää kotona, perheen ja ystävien lähellä. Ja tottakai tää on ihan järjetön mahdollisuus, samanlaista tuskin tulee koskaan vastaan, joten mä aion kestää sen kaiken surun, jännityksen ja pelot, ja heittäytyä tähän seikkailuun täysillä. Nauttia kaikista tunteista ja fiiliksistä ja sitten vanhana muistelen sitä kuinka lähin aivan yksin maailman toiselle puolen. Toivottavasti muistelen sitä sitten lämmöllä, ja muistan ne kaikki hauskat asiat, ja kuinka paljo  kaikista peloista huolimatta opin ja koin neljän kuukauden aikana.

Kuvat weheartit.com

Introduction

Canada - "The great white North", jääkiekon synnyinmaa, maailman toiseksi suurin valtio ja mun ens syksyn päämäärä.

Julia - 22-vuotias business-opiskelija TAMKsta, lähdössä melkosella retkelle Atlantin toiselle puolelle noin 200 päivän päästä. Jouluksi kotiin. Elämän prioriteetteihin kuuluu perhe, poikaystävä,  ystävät, urheilu ja yleinen hassuttelu. 

Tällä blogilla on kyllä tarkotuskin. Vaihto Kanadassa on tähän asti suurin seikkailu mun elämässä, ja ehkä jotain kiinnostaa mitä siellä maailman toisella puolella duunaan. Haluan muistaa kaiken, kirjotan tän tarinan siis blogi muotoon, kuvien kera. 

Lisäks, kun ite oon yrittäny löytää vaihto-blogeja, niin korkeakouluopiskelijoiden kirjoittamia ei oo tällä kohdemaalla tullu kovin montaa vastaan. Hommahan toimii todella eri tavalla ku lukio-vaihdossa, ja ehkä sitten jotain samassa tilanteessa olevaa kiinnostaa lukee mun fiiliksiä, miten homma toimii ja semmosta. 

Tän blogin nimellä, Canadaze, on myös tarina. Kukaan ei varmaan arvaa mistä Canada osa tulee... Ja daze. No mä oon ollu melkoisessa huumassa tässä alkuvuoden, ja varmaan oon vielä loppuvuodenkin. Lisäks, taiteellinen kun oon, niin dazesta sanana tulee mieleen days. Ei lausuta tätä suomalaisittain, vaan canadeis. Tää blogi kertoo mun päivistä Kanadassa, ja näin alkuun niistä päivistä kun valmistaudun mun Kanada päiviin.