TRAVELING IS THE ONLY THING YOU BUY THAT MAKES YOU RICHER

Viikko sitten maanantai-iltana hain Eetun lentokentältä, ja pääsin vähän näyttämään Soota. Tiistai-iltana jo oltiin käyty läpi kaikki "pakolliset" ja tajusin kuinka pienessä paikassa sitä oikeesti ollaan, ja kuinka vähän täällä on mitään järkevää tekemistä. Keskiviikkona lähettiin kuitenki taas lentokentälle, suuntana Quebec ja Montreal. Välilasku Toronton keskustan lentokentälle oli enemmän ku mielenkiintonen, ja siitä jatkettiin Montrealiin. Päästiin heti testaamaan myös julkista liikennettä, joka vei meidät suoraan hotellin eteen. Reissupäivät on kuitenki sen verran rankkoja, ja alko olla pimeetä, et käveltiin vaan vähän ympäri kaupunkia ja käytiin syömässä MVP-ravintolassa. 

Torstaina oli koko reissun pääpäivä, kierreltiin Old Montrealia ja käytiin shoppailemassa jäätävässä ostoskeskuksessa joka on osa Montrealin underground cityä. Eka mielikuva oli, että no ei tää ees oo kauheen iso, 5 kerrosta ja ihan ok kaupat - mutta pohjakerroksen kautta se ostoskeskus yhdisty muihin ostoskeskuksiin ja meni pikkasen pää pyörälle, että missä sitä nyt oikeesti ollaan. Tää underground city on ilmeisesti keino paeta kylmää talvee, ja sieltä löytyy kaikki mitä voi oikeestaan tarvita, eikä tarvi mennä ulos kun on kylmä. Kaupunkina Montreal oli tosi kiva, ei liian iso mutta tarpeeks iso ollakseen kiinnostava ja hieno. Ymmärrän kyllä ehdottomasti kun monet on sanonu, että Montreal on eurooppalainen kaupunki, oli jotenki tosi kotosa olo sielä vaikka kieli olikin ranska. Pienen välikuoleman ja jalkojen lepuuttamisen jälkeen suunnattiin kohti Bell Centre:ä, Montreal Canadiensin kotihallia ja meidän molempien ensimmäistä NHL-peliä. Meinas lähtee mopo käsistä kun käytiin hakemassa vähän fanikamaa ennen peliä - kuinka sitä muutenkaan vois peliin mennä jos ei täysillä kannata jompaa kumpaa? Olin tosi habsi fani mun tpaidan, lippiksen ja foam fingerin kanssa ja fiilis hallissa oli kyllä katossa. Meidän paikat oli aika korkeella, mutta ei ihan katon rajassa, ja olin oikeestaan aika yllättyny kuinka hyvin sieltä näki vaikka on yhtä sokee ku mä. Habs voitti 4-1 Islandersin, ja peli oli muutenki hyvä, vaikka ei päästy näkeen tappelua. Ehkä ens kerralla sitten. Pelin jälkeen lompsittiin hotellille keskustan läpi ja mentiin suht ajoissa nukkumaan, kun taas oli matkustamista edessä.

Perjantaina lähettiin aamusta lentokentälle ja takas Torontoon. Nää tunnin lennot menee jotenki niiin nopeesti ja vaivattomasti, eikä Porter Airlines oo pilattu hinnalla. Ja saa ilmasta viiniä. Porter wins. Torontossa liikuttiin enimmäkseen metrolla, ihan ajan säästämisen takia. Käytiin viemässä tavarat hotellille ja lähettiin Hockey Hall of Fameen. Onnistuttiin kuluttamaan sielä aika paljon aikaa, koska pitihän sitä kokeilla mm. laukomis- ja torjumissimulaattoria. En ollu kovin luonteva maalivahti, joten ei tarvi miettiä, et ois tehny väärän valinnan ku pysy sielä kenttäpelaajan roolissa. Perjantain viimenen nähtävyys oli CN-tower, joka oli hieno, mutta ihan pikkasen ylihinnoteltu. Kaupunki näytti upeelta 447m korkeudelta, mutta sieltä ei saanu kyllä maisemia ikuistettua kovin hienosti lasien ja verkkojen takia. Loppuilta meni shoppaillessa Eaton Centerissä, joka jälkeen hotellille syömään pizzaa ja nukkumaan. 

Lauantaina lähettiin kohti Pearsonin lentokenttää, josta jatkettiin matkaa lentokoneen sijaan autolla kohti Niagaran putouksia. Vähän jännitti siinä Pearsonin lähellä kun kaistoja ei ees kerinny laskemaan, mutta onnistuttiin kuitenki löytämään oikeelle tielle ja pian oltiin jo putouksilla. Keli oli ihan loistava meidän reissulle, ja maisemia ei voi edes yrittää selittää. Me ollaan kierretty paljon näitä nähtävyyksiä about 15 vuotta sitten kun asuttiin perheen kanssa Kanadassa, ja on mielenkiintosta nähdä ne uudestaan ja erilaisesta perspektiivistä. Illaks mentiin vielä shoppailemaan Outlet Collection Niagara on the Lakes ostoskeskukseen putousten lähellä, ja kun tungettiin auto täyteen kasseja jatkettiin reissun viimeiseks yöks Woodstockiin. Oli ihana päästä käymään sieläkin, kierrellä ympäri kaupunkia ja nähä tuttuja paikkoja. Ihanaa oli myös saada kotiruokaa ekaa kertaa reiluun pariin kuukauteen! Porealtaassa, saunassa ja punaviinissä ei myöskään ollu todellakaan valittamista! <3 

Sunnuntaina kierreltiin vielä vähän Woodstockia ja jäähallilla oli pakko käydä ihan sisälläkin. Kilometrejä oli kuitenki vielä sen verran jäljellä, että ennen 12 jo lähettiin ajamaan USA:n kautta kohti Soota. Rajalla meidän auto ja tavarat myllättiin läpi, ja Eetulle piti hakea VISA waiver, mutta päästiin jatkamaan matkaa. Reitti oli aika helppo, eikä liikenteessä oikeestaan mitään suurempia ongelmia ollu koko reissun aikana. Me saatiin kiva auto, kuunneltiin musiikkia ja tuijoteltiin maisemia, maisemia, jotka ei paljon +500km aikana vaihtunu. Paras kyltti tienvarressa oli "PRISON AREA DO NOT PICK UP HITCHHIKERS" ja hienoin silta on edelleen Mackinaw Bridge. Päästiin takas Kanadaan 8 aikaan illalla, haettiin syötävää ja ruvettiin käymään heti läpi mitä sitä oikeesti tulikaan ostettua. 

Jos joku oikeesti luki tänne asti, niin kiitos ja anteeks - mutta tässä oli meidän reissu tiivistettynä. 1090km ajettiin, 3 eri lentoa, paljon kävelyä, shoppailua, nähtävyyksiä ja hengailua yhdessä pitkästä aikaa. Sit paluu arkeen. 

HEY, HOW'S IT GOING?

Viime postauksen ja tän välissä on ollu monta huonoo ja monta hyvää päivää, ihan pienessä vuoristoradassa menty siis pari viikkoo. Yks iso syy siihen, että on ollu niitä huonoja päiviä on se, että tää on tosi pieni yliopisto ja koko elämä pyörii sen ympärillä. Välillä tuntuu et oon tipahtanu keskelle jotain high school musikaalia kun mietin kaikkee sitä draamaa mitä tääl pyörii, ees lukiossa ei tainnu olla ihan näin dramaattista  -- tai no kyllä varmaan oli mutta anyway. Tottakai se johtuu siitä, että iso osa opiskelijoista asuu täällä, ei oo liikaa tekemistä ja kaikki tuntee kaikki jollain tasolla. Lisäks se, että ihmiset viettää niiiiin paljon aikaa yhessä, niin let's be honest hermothan siinä menee. Tavallaan voisin tehä koko tutkinnon täällä ja varmasti ois hauskaa, mutta oon myös ilonen siitä, että pian lähen kotiin ja takas normaaliin elämään. Ja sit tulee päivän klisee, välillä pitää mennä kauas, että näkee lähelle. Sitä vaan ei tajua arvostaa kaikkee mitä sielä kotona on, ennenkö se otetaan pois ees hetkeks. En halua, että tästä tulee semmonen vaikutelma, että kaikki on huonosti, tai että mulla on jotenki ylitsepääsemättömän vaikeeta ja dramaattista, mutta en myöskään jaksa sanoo, että kaikki on ihanaa ja joka päivä on parempi ku edellinen - because that would be a lie.

Muuten mun pariin viikkoon on kuulunu baseball pelien seuraamista, kavereiden kanssa hengailua, shoppailua, opiskelua ja salia. Oli tosi hauska seurata for the first time ever ihan tuntematonta lajia, kun Blue Jays pelas postseason pelejä pleijareissa - ekaa kertaa pitkään aikaan ilmeisesti. Joka paikassa näky niitä sinisiä lippiksiä ja tpaitoja ja takkeja ja pyyhkeitä ja reppuja ja ihan mitä vaan blue jays. Ihmiset oli niin tunteella mukana siinä meiningissä, ihan huippua! Me seurattiin pelejä jo vakkariks muodostuneessa paikassa, ja oisitteko ikinä arvannu mikä se on... Wacky Wings. Sorry not sorry. Loppujen lopuks ne ei päässy ihan loppuun asti, mutta mä opin paljon uutta baseballista.

Koulun suhteen täällä on pitäny vähän kiirettä, mutta hiukset on vielä pysyny päässä eli ei ihan ultimaattista stressiä sen suhteen oo. Mun kurssit tavallaan kaikki tukee toisiaan, mikä helpottaa opiskelua tosi paljon. Ja kokoajan on kokeita. Kokoajan. Osa on pienempiä ja osa isompia, mutta kauheesti niitä painotetaan. En oo tottunu tälläseen. Ihan hyvin ne kaikki on kuitenki menny, ja ei tässä pitäis olla mitään huolta siitä etteikö läpi pääsis, eli jee! Tän koko syksyn aikana mulla oli tasan 1 ryhmätyö + presentaatio, ja se on onneks nyt ohi. Niin hullulta ku se kuulostaa, niin tykkään enemmän tamkin ryhmätöistä -- ja nyt mietin et mitä mä just sanoin. 

Tänään alkaa viikonloppu, ja tarkemmin halloween-viikonloppu ja oon niiiin innoissani! Illalla on ensimmäiset bileet, ja ensimmäistä kertaa varmaan sitten 2002 jälkeen mulla on kunnon asu ja siihen on panostettu. Vessa oli eilen musta melkeen lattiasta kattoon, sormet kipeenä neulomisesta ja no kyllä tähän vähän rahaakin meni, mutta ihan varmasti worth it. Pakko olla. Viikonlopun aikana bileitä on enemmänkin, ja saa nähä mihin kaikkiin sitä tulee sit lähettyy, mutta hauskaa tulee kyllä olemaan. Ja mikä parasta, tän hauskan viikonlopun jälkeen edessä on vielä hauskempi ja parempi viikko kun maanantai-iltana Eetu tulee tänne! I. Can't. Wait. Meillä on semmonen viiden päivän reissu edessä ja lähetään kattomaan lätkää Quebecin puolelle... Ne jotka Eetun tuntee niin tietää varmaan minne. Tätä on vähän odotettu. 

The past few weeks here in Canada have been pretty hard and confusing but also full of fun times. I just think it would be a lie to say that everyday here is awesome -- and some of you definitely know it hasn't all been that good. I am super happy to be here, but also looking forward to going home with all these memories and experiences. These feelings are so hard to put in words, but I tried. I've had so much fun just hanging out with my friends, laughing at so stupid things, expanding my English vocabulary (still not sure if its a good thing tho), watching the Jays games, and I learned so much about different sports (special thanks to all of you who have been explaining rules to me <3) and I have realized that apparently there is a lot more to watch than just hockey -- mind blown. 

Snow. In October. Can't handle this. 

Now I'm really looking forward to this weekend, and Halloween. It's gonna be awesome. And after this awesome weekend, its gonna be an awesome week when Eetu gets here, and finally getting to go traveling and see the Canadiens play at Bell Centre. But first the awesome Halloween party. Yay! 

CANADIAN THANKSGIVING

Pari viikkoo taas menty eteenpäin, ja tuntuu kauheen vaikeelta kirjottaa ylös mitä on tapahtunu. Toissa viikonloppuna ei tehty mitään ihmeellistä, välillä joudun ihan oikeesti tekeen koulujuttujakin - uskokaa tai älkää. Koulun jengi pelas koristurnauksen täällä kotona, joten pelejä käytiin kattomassa, kävin salilla ja luin, luin, kirjotin muistiinpanoja ja luin. 

Koululla oli vierailemassa hypnotisoija, jonka esitykseen opiskelijat pääs velotuksetta. SPIDEY oli ensimmäinen hypnotisoija, jonka oon nähny ja vaikka olin melko skeptinen koko jutusta, se oli ihan mahtava. En oikeen vieläkään pysty käsittämään mitä oikeesti tapahtu tai miten se voi olla mahdollista, mutta ihan huippu ilta joka tapauksessa.

Kurssit on suurinpiirtein puolessa välissä, ja kauheeta vauhtia ollaan edetty - ens viikolla on eka mid term. Viikot menee kuitenki tosi nopeesti just sen takia, ja vähän niinku kokoajan on jotain piristettä, ettei mee liian vakavaks touhu. Luennoilla ollaan käyty läpi ajakohtasia asioita eettisestä näkökulmasta, katottu leijonan luolaa, vertailtu mikä yritys on "paras työpaikka" ja muuta mukavaa. 

Viime viikolla olin ekaa kertaa paikallisessa jääkiekko-pelissä, jengi pelaa OHL:ää ja pärjää ilmeisesti suht hyvin. Alussa olin vähän yllättyny, et taso ei ollu ihan sitä mitä odotin, mutta sit muistin, et niin, ne pelaajathan on alle kakskymppisiä niin ei voi odottaa, että taso ois aikuisten ammattisarjaa. Katsojamäärähän oli ihan eri luokkaa kun Suomessa ASM-peleissä, ja iso ero oli tietty se, että katsomossa saa juoda. Meillä oli tosi hauskaa, ja ehdottomasti täytyy useemminki käydä. Liput oli sen 12$ opiskelijoille, ja sai valita paikat ihan mistä vaan. Ihan mukava yllätys, että opiskelijalippu ei tarkota hallin huonoimpia paikkoja.

Tänä viikonloppuna meillä oli auto käytössä, kun tarkotus oli tehä vähän isompi road trip, mutta ei otettu huomioon, että on NFL viikonloppu, joten ei millään saatu mitenkään järkevän hintasta hotellia  siitä kaupungista jonne oltiin menossa. Hyödynnettiin sit autoa ihan vaan täällä, ja sunnuntaina käytiin USA:n puolella Traverse City:ssä. Kaupunki oli tosi mukava päivän reissulle, eikä matka ollu paha kun edestakas tuli about 600km, ehkä vähän alle. Ajaminen täällä alkaa tuntua jo tosi luonnolliselta, ja varsinki täällä meidän kaupungissa osaan jo omasta mielestä aika hyvin reitit ja säännöt. Kun ajettiin rajan yli mun piti täyttää vähän papereita ja maksaa 6$. Takas päin tullessa ajateltiin, että ei tässä mitään ongelmia enää voi olla, mutta väärässä oltiin. Passista puuttu merkintä siitä, että mulla on visitor status, ja kun saan mun opinnoista kredittejä tutkintoon, virkailijan mielestä mulla pitäis olla study permit - jota siis ei ole. Vietettiin sit n. tunti rajalla selvittämässä asiaa, ja lopputulos oli se, että kun tulin Kanadaan ensimmäistä kertaa elokuussa, niitten olis pitäny laittaa passiin merkintä. Tässä vaiheessa itellä ja virkailijalla oli aika epätodellinen fiilis siitä, että miten voi olla mahdollista, et ne vaan kysy paljonko käteistä mulla on ja päästi maahan. Tää sotku ei ollu mitenkää mun vika, ja loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään ajeltiin ympäri Sault Ste Marie:ssa, otettiin kuvia, kuunneltiin musiikkia - ja oli niin mukava vaan ajella ympärinsä. Löydettiin tosi makeita paikkoja, ja ottaa niin päähän kun kaikkee ei vaan pysty tallentaan kuviin tai videoihin. Yritys hyvä kymppi kuitenkin. Tänään on Canadian Thanksgiving, ja saatiin 2 dollarilla ihan huippu hyvä thanskgiving dinner. Söin niin paljon, että hengittäminen oli melkeen mahdotonta, ja sitä ei ees tajua kuinka paljon ruokaa ne oikeesti sulle lappaa siihen lautaselle. Oon miettiny asioita joista mä oon kiitollinen, ja se lista on pitkä. #kiitollinensiunattuonnellinen Perhe, ystävät, terveys, se, että saan matkustella + tavata ihania ihmisiä + nähä upeita paikkoja, oppia uutta joka päivä ja jne. Kun kuuntelee muitten tarinoita ja sitä minkälaisia asioita ne on käyny läpi, tulee sellanen fiilis, että miten mun elämä on ees mahdollista.  Oon saanu kokee niin paljon kaikkea ihanaa ja opettavaa, saanu tukee sillon ku sitä tarvii ja kun miettii kaikkee mitä mun elämän aikana on tapahtunu niin tuntuu ku mun elämä olis vähän niinku liian hyvää ollakseen totta. Oon oppinu arvostaan täällä ollessa niin monia ja erilaisia asioita ja sitä, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Oon oppinu niin paljon ittestäni ja siitä minkälainen ihminen haluan olla. Isoimman kiitoksen ansaitsee Äiti ja Isi xoxoxo, tiiän, että luette tän, ja ikävä on kova <3

And as a summary for those of you just learning the beautiful language of Finnish: basketball, school, Spidey was fun, mid terms and actually having to do something for school, #hockeyislife, driving around the soo, going to the US, trying to get back to Canada and fear of getting deported, Canadian Thanksgiving and being so thankful for everything in my life, including the chance to come here and meet all of you losers. <3 And also I miss my mom and dad. Goodnight! 

AGAWA BAY

Kuukauden aikana musta on paljastunu sellanen tosi luontoarakastava-piirre (en oo kuitenkaa liittyny vielä paikalliseen partioon). Nää hiking-reissut on ollu tosi mukavia, ja jotenki niin rentouttavia, ja jos joku mulle TAMK:ssa sanois, että lähetään hei parin sadan kilsan päähän kävelemään mettään - en varmasti lähtis. Kun mä pääsen kotiin niin pitäis varmaan ruveta kiipeileen enemmän kivillä ja samoilemaan mettässä. Nää kuvat on siis otettu Agawa Bay:ssä, ja Chippewa Falls:ssa, parin tunnin bussireissun päässä Soo:sta. 

En kyllä pysty ku ihmetteleen sitä miten paljo eläimiä tääl näkee luonnossa. Tänään on nähty pari tämmöstä pientä vipeltäjää, joista toista säikähdin niin paljo, et meinasin kaatua selälleni (luulin sitä liskoks, se oli hyvin maastoutunu mun jalan viereen). Karhua ei oo vielä tullu vastaan, mutta kauheesti ne kyllä meinaa, et ihan hyvin voi nähä, ja teitten varsissa on kyllä kylttejä, jotka kieltää niitten ruokkimisen... I'll believe it when I see it. 

Lämpöä oli about 25 astetta, mutta minä oon pukeutunu Suomen sään mukaan. Voin kertoo, että tuli vähän lämmin. Mutta on tosi jännä miten täällä porukka pukeutuu, saman päivän aikana sulla on itellä päällä shortsit ja vastaan kävelee joku jolla on uggit jalassa. Sit ku meet luennolle neuleen ja kaulahuivin kanssa (koska ilmastointi on ihan jäätävä), sielä on muut släbäreissä, shortseissa ja topeissa, koska no täähän on ihan kesä vielä. Ei mee ihan tasan nää pukeutumisjutut mutta ei kai se haittaa. Talvikenkiä mä en kuitenkaan ihan vielä kaiva esiin. 

Torstaina me käytiin keilaamassa, The Canadian:ssa muutamilla, kasinolla (jonne saan mennä enää tasan yhden kerran) ja yöllä hakemassa parasta ... yöruokaa ikinä. Kunnon ranskalaisia, juustokastiketta, pekonin palasia, ja jauhelihapihvin palasia... Siihen vielä vähän siipikastiketta päälle. I'll just let that sink in. Ja tää asiahan ei ees liittyny tähän postaukseen yhtään mitenkään, mutta oli pakko jakaa näin ihana ruokamuisto myös teidän kanssa. 

LOVE MYSELF

Miltä tuntuu olla paikassa, joka tavallaan näyttää ja tuntuu kodilta, mutta toisaalta ei oo mitään sinne päinkään? Ei oo varmaan kellekkään mitään uutta tietoo, että luonto Kanadassa on suht samanlaista ku Suomessa, ja välillä unohtaa olevansa edes täällä kun kattelee ympärilleen ja maisema muistuttaa niin paljon kotia (tosin syyskuun loppupuoli näyttää samalta ku Suomen paras kesäpäivä, mutta anyway). Kolmen viikon jälkeen tuntuu siltä, että oon jossain ihan omassa maailmassa, eikä paljon tiedä mitä tän kaupungin ulkopuolella tapahtuu. Tuntuu siltä, että mulla on ihmisiä ympärillä, en oo yksinäinen, mutta silti oon ihan yksin. Aukesko? Vaikka tää asia välillä tuntuu siltä, että mm. halkeen, niin päätin ottaa asiaan vähän positiivisemman asenteen. Aion käydä salilla, syödä mitä huvittaa, tehdä mitä huvittaa, ostaa mitä huvittaa - ja oppia olemaan yksin. 

Arkena kampukselta ei paljon tuu poistuttua, koska oikeestaan ei oo tarvetta (ja välillä aikaakaan). Tääl on ruokaa, sali, kavereita, koulu jne, joten päivät menee nopeesti. Koulu vie tosi paljon aikaa. Tosi paljon. Mutta onko elämä arkistunu? No ei oikeestaan koska tää ei vaan tunnu arjelta. Viikonloput on kaikista kiireisintä, koska kaikkee tarttis tehä, ja vaan hengailu+netlfix olis ajan tuhlausta. 

Viime lauantaina oli tarkotus lähtee St. Jospeh's Islandille syömään pannareita ja katteleen maisemia. Maisemat check, mutta pannareita ei saatukaan enää tähän aikaan vuodesta sieltä mistä haluttiin. Onneks meillä oli pari paikallista kuskia mukana, jotka vei meidät ihanaan pieneen ravintolaan, joka oli First Nation-alueella. En oo ihan varma oonko syöny mitään yhtä hyvää täällä ollessa. Loistava aamupala pro tip by the way, aamupala wrap. Munakasta, vihanneksia, pekonia ja vähän kastiketta tai tuorejuustoo wrappiin ja se on siinä. Why didn't I think of that? Ja mustikka pancakes. Ennenku tuun pois täältä selvitän miten niitä oikeesti tehään, koska <3 

Ruuan jälkeen mentiin pelaamaan soccer-golffia, eli käytännössä golffia, mutta väylillä edettiin jalkapalloo potkimalla. Te jotka tiiätte mun jalkapalloilu-taustan voitte kuvitella kuinka paljon meitsi meni roughissa, ja kuinka en osaa potkasta jalkapalloa ees tän vertaa ilman et sattuis johonki. 9 väylän jälkeen fiilis oli kuitenki hyvä, ja voi olla, että mennään toistekin. Lumihangessa en tosin tätä lähe tekeen. 

Sunnuntaina oli koulun puolesta järjestetty hike Hiawatha Highlands-alueella, ja most importantly, sielä sai ilmasta ruokaa. Sää oli just sopiva, ja oli tosi kiva olla luonnossa pitkästä aikaa. Koululla, asuntolassa ja salilla pauhaa joka paikassa musiikki about 24/7, joten se, että sielä oli oikeesti hiljasta oli aika ihana juttu. Illalla vietettiin vielä kaverin synttäreitä, missä muuallakaan ku Wacky Wingsissä. Tässä teillekkin kuva siivistä, niin rupee varmasti tekeen mieli - you're welcome <3

Meinasin jo sanoo, että hyvää uutta viikkoo, mutta kohta ollaan jo taas viikonlopussa. Mun suunnitelmiin kuuluu se, että onnistun jostain hommaamaan yhet kengät (jotenki onnistu taas yllättämään mut, että miten vaikeeta voi olla!), teen koulujutut valmiiks, huomenna keilaamaan (saattaa olla, että istun sen ajan baarin puolella koska en ilmeisesti onnistu missään, mihin liittyy minkäänlainen pallo) ja lauantaina taas vaeltelemaan.

Snapchatissä ja instagramissa voi myös seurata, joista sc tulee oikeesti käytettyä, eli lisätkää tjulia! 

FROSH WEEK

Tiistaista lauantaihin täällä koululla vietettiin Frosh-viikkoa, ja joka päivälle oli tosi monia erilaisia tapahtumia järjestetty. Uudet opiskelijat jaettiin vähän harry potter-maisesti ryhmiin, ja ilmeisesti niissä ryhmissä kilpaillaan koko lukuvuoden ajan tehden erilaisia juttuja. Ihan kaikkeen ei pystytty osallistumaan, mutta tuli kyllä tehtyä tosi paljon kaikenlaista kuitenki! Ensimmäisen päivän, eli tiistain, pääjuttu oli illan karaoke-bileet. Ruokalan kyljessä on Speakeasy-pubi, jossa on erilaisia tapahtumia ja tää oli samalla eka kerta kun se oli auki tänä vuonna. Juomat on halpoja, ihmiset laulo aika jäätävän hyvin, ja oli todellakin hauskaa. Erittäin mukavaa on se, että matka baarista kotiin on ehkä 200m, ja melkeen kaikilla on sama matka. 

Keskiviikkona 8:30 alko eka luento, ja kuhan pari luentoo saa alle voisin kirjottaa niistä ihan erikseen kun opiskelu on tosi erilaista täällä verrattuna TAMK:iin. Oon kuitenki tosi innoissani myös opiskelu-puolesta, ja on ehkä helpompi kirjottaa siitä ihan oma juttu niin nyt voi keskittyä näihin alkuhäppeninkeihin. Illalla suunnattiin taas Speakeasyyn, Bingoon, jota opiskelijat juonsi ja siinä oli jotain muitakin kisoja. Aika nopeesti lähettiin nukkumaan, ei ollu ehkä ihan se itelle mielenkiintosin juttu, mutta taas oli kiva tutustua uusiin ihmisiin. 

Torstaina oli 2 luentoo, ja illalla bailattiin Mardi Gras-meiningillä. Musta ihanaa, että tälläseen ei tarvinu ite hommata ite mitään asusteita tms, vaan ovelta sai ottaa maskin illaks ja helmiä sai 25snt/nauha. Saattaa olla myös iso syy siihen miks niin moni tavallaan oikeesti myös osallistuu siihen teemaan, ja once again, oli hauska ilta tämäkin!

Perjantaina skipattiin kaikki Frosh-jutut ja vuokrattiin suht extemporee auto ja lähettiin roadtripille +300km päähän Sudburyyn. Olin googlettanu, että sieltä löytyy Northern Ontarion isoin kauppakeskus, ja se oli meidän pääjuttu tällä reissulla. Kun reissussa oli minä, englantilainen ja aussi, osu kuskin rooli mulle, mutta se oli ihan jees. Saatiin pikkunen Chevrolet Spark "Sparky", ja lähettiin ilman kunnon karttaa tai nettiä reissuun. Matka meni tosi jees, pysähdyttiin pari kertaa, nähtiin pieniä 400 ihmisen kyliä, amisheja hevoskärryineen ja ihailtiin maisemia. Kun me lopulta päästiin perille kierrettiin kaupat nopeesti ja 2 tunnin päästä oltiin jo kotimatkalla. Autossa istuminen oli tällä reissulla paras osuus, sillä ostoskeskus ei hirveesti vakuuttanu, mutta kyllä me jotain löytöjäkin tehtiin - ei turhaan ajettu 600km. Kaiken kaikkiaan tosi mukava reissu, ja ihme kyllä ei eksytty tai ajettu harhaan kertaakaan. Unbelievable.

Lauantain piti palauttaa auto, mutta hyödynnettiin sitä vielä vähän ja käytiin kaupassa. Täällä ajaminen on tuntunu aika helpolta, ja kun kauheeta liikennettä ei oo ja ihmiset antaa kivasti tilaa tarpeen tullen, on pärjänny ilman mitään paniikkeja tai läheltä piti tilanteita. Illalla oli Frosh Weekin viimeset bileet, neon glow paint party! Vähän maalia pintaan ja bileisiin, tää oli mun mielestä kaikista hauskin tapahtuma, mutta baari oli vähän puolityhjä kun kaikki ei halunnu vaatteita sotkee, ite sain kyllä kaikki putsattua, joten ei todellakaan harmita, että tuli lähettyä. Bileet jatku aamuun asti, ja lähettiin jatkoille yhen toisen vaihtarin ja kanukkien kanssa, ja kun talo oli niin täynnä, että rupes olemaan siinä ja siinä kestääkö näitten heiveröinen rakentaminen - siirryttiin koulun lähelle jatkojen jatkoille. Ihania kotibileitä, niin monia uusia ihmisiä, niin paljon facebook-kaveripyyntöjä jne. Ehkä pian alkaa vähän oppii oikeesti nimiäkin. 

Tää menohan on mulle ollu aika hurjaa, kotihiiri kun oon, mutta hauskaa on ollu, ja ei oo ollu puutetta tekemisestä tai seurasta. Oli tosi kiva viikko, mutta samalla ootan ens viikkoo kun pääsee vähän rauhottumaan ja enemmän opiskelun makuun. Enhän minä voi näin monta kertaa viikossa käydä juhlimassa, jotain rajaa.