HERE'S A POST ABOUT MY STUDIES

Nyt kun mun opinnot täällä Kanadassa on ohi, ajattelin kirjottaa ylös vähän, että millasta se nyt sitten oikeesti oli. Eli taustatietona vähän tästä yliopistosta, joka on nimeltään Algoma University. Täällä on  about 1600 opiskelijaa, joista noin puolet on ulkomaalaisia. Koko campus on siis hyvin pieni, ja päärakennuksessa on toimistoja, luentosaleja, kirjakauppa, ruokala ja kirjasto, sit on GLC - kuntosali, koriskentät ja muut liikuntajutut, CC-rakennnus, jossa on luentosaleja ja labroja, ja sit on 3 erilaista asuntolaa. Alkuun päärakennus oli Shingwauk Residential School, joka oli siis vuodesta 1873-1970 toiminnassa First Nation-lapsille. Suomalaiselle, joka on kasvanu hyvinvointi-kuplassa tää on aika vaikee ymmärtää, ja jos kiinnostaa tietää mitä näissä kouluissa on tapahtunu niin kattokaa googlesta, tai wikipediasta. Koulun arjessa näkyy vahvasti aboriginal-kulttuuri, mutta myös monia muita kulttuureita kun opiskelijat on jotenkin tiensä tänne pieneen kaupunkiin  löytäny ihan ympäri maailmaa. Täällä voi opiskella pääaineena esim. Anishinaabemowin-kieltä, liiketaloutta, biologiaa, computer science, fine arts, historiaa, law & justice, musiikkia, politiikkaa tai sosiologiaa. 

Heti semesterin alussa kävi ilmi, että tää opiskelutyyli on tosi erilainen TAMK:n verrattuna, ja tietysti se, että opiskelijat täällä maksaa tästä huvista kymmeniä tuhansia vaikuttaa kaikkeen. Opiskelijalle tarjotaan niin paljon tukee kaikkeen liittyen, on writing lab, math lab, learning center, tuutoreita, vapaita opiskelutiloja ja tietokoneluokkia, jotka on auki 24/7, ja näitä palveluja opiskelijat oikeesti käyttää tosi paljon. Ryhmäkoot on suunnilleen samaa ku TAMK:ssa, ainakin business-puolella, joillain aloilla paljon pienempiä. 

Vaikka kirjasto on iso, se ei tarkota sitä, että sielä olis kirjoja mitä kursseilla tarvitaan. Meillähän kotona ei kirjoja tarvi ostaa, ja 2 vuoden aikana oon ostanu yhen ranskan kirjan joka oli about 30€. Täällä ne kurssikirjat täytyy ostaa, ja varsinkin vaihtarille se kirjakauppa on helpoin vaihtoehto, minne ekoina viikkoina meni niin paljon rahaa, että alko tehä pahaa. Vaihtoehtoina oli ostaa uutena, käytettynä tai vuokrata kirjat. Parille kurssille pystyttiin jakamaan kirjat toisen vaihtarin kanssa, joka puolitti kulut, mutta silti. Maksoin kirjoista joista yhtäkään en omista, lähemmäs 300€. 300. Euroa. Kirjojen. Vuokraamisesta. Jos olis yksin pitäny maksaa ne kaikki niin olis varmaan menny noin 500€. Kaikki kirjat oli kyllä hyödyllisiä, ja olis ollu kurssit paljon vaikeempia ilman niitä, joten kai se oli ihan hyödyllistä hommata ne. Kai. Kun kirjoista maksetaan näin paljon, niin kursseilla myös vaadittiin sitä lukemista, niin paljon, että en kyllä rehellisesti sanoen siinä tahdissa pysyny perässä ku ehkä viikon. 

Mulla oli koulua ma-to, yhteensä 12h viikossa, joten vapaa-aikaa oli kyllä ihan kivasti, mutta iso osa vapaa-ajasta meni opiskellessa. Mun kurssit mitkä suoritin oli; Introduction to Canadian Business (helppo kurssi perusasioista, mutta toisaalta tylsä kun vastaavan kurssin on jo käyny), Social & Ethical Issues in Business, Recruitment & Selection ja Organizational Behaviour. Nää kurssit sopi tosi kivasti yhteen, ja oli paljon asioita joita pysty keskenään soveltaan, ja ehdottomasti autto sit tenteissä. Suoritin siis 4 kurssia, ja ei tarvinu ku tehä 1 ryhmätyö, mikä oli kivaa vaihtelua verraten esim viime kevään pahimpaan aikaan kun oli 6 eri ryhmässä samaan aikaan. Se ryhmätyö mikä tehtiin oli myös niin erilainen mitä TAMK:ssa tehdään, käytännöstä ei ollu tietookaan, vaan luettiin kirjasta ja esiteltiin se asia luokalle. Tykkään siitä, kun saa tehä jonkun projektin liittyen johonkin oikeeseen yritykseen ja käytäntöön, joten tässä ei ollu mulle oikeen mitään pointtia, ryhmätyöskentelyn negatiiviset puolet vaan tuli vahvasti esiin. 

Koko semesterin läpi meillä oli quizeja, midtermejä ja sit lopuks final exams. Kun kotona on harvoin mitään pikkukokeita, ainoostaan lopputentti, tää oli jotenkin outoo, mutta kai se autto sit lopussa. Ehkä vähän. Monivalintakysymyksiä oli liikaa. Tykkään vastata omin sanoin, kirjotan mielummin vaikka 10 esseetä, joten final exam, jossa yks osa oli 80 monivalintakysymystä ei ollu ihan mun suosikki. Quizit oli yleensä pelkästään monivalintoja, midtermit oli sekä että ja finalit sit sekä että potenssiin kolme. En oo sitten ylppäreitten jälkeen kirjottanu käsin niin paljon tekstiä, ja kysymykset oli niin laajoja, että vaikka aikaa oli 3-4 tuntia, olisin voinu jokasessa jatkaa vielä tunnin siihen päälle. 

Eli yhteenvetona, tosi erilaista opiskelua ku kotona TAMK:ssa, ja raha näkyy joka puolella. Silti on paljon pieniä juttuja, joita vois parantaa pienellä budjetilla, ja joita ei vaan pysty Suomen koulujärjestelmään tottuneena ymmärtämään. Kokemuksena hyvä, ja kurssit oli mielenkiintosia ja sellasia mitä kotona ei tarjottu. Suurimmat opit ei kuitenkaan niistä luentosaleista tullu, eikä se oikeestaan mun mielestä ookkaan vaihdon pointti. Melkeen 4 kuukauden aikana on tutustunu niin paljon uusiin ihmisiin ympäri maailmaa, että mieli on niin paljon avoimempi, on joutunu tilanteisiin, mitä ei olis kotona ikinä tapahtunu, ja nähny asioita mitä yksinkertaisesti ei vaan tapahdu muualla ku just täällä. Kun tuun kotiin, oon oppinu uutta tutkintoon liittyen, mutta myös elämään. Vaikka monet tietää, etten edes halunnu lähtee koko vaihtoon ollenkaan alunperin, niin pakko se on sanoo, että kannattaa lähtee jos vaan on mahdollista. 

Aika on menny niin nopeesti, ja alle viikon päästä mä oon jo kotona, niin hullulta ku se tuntuuki. Mun kurssit BBA-tutkintoo varten on käyty, ja nyt tuntuu siltä, että kun kotiin pääsee niin hetki menee selvitellessä, että mikä se seuraava askel sitten oikeesti on, ja minne päätyy. Nyt ei vaan jaksa stressata siitä ollenkaan, koska tiedän, että sit kun oon kotona niin asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. :)

Now that the finals are done for me, its easier to compare the university here to what it is back at home in Finland. Even though the tuition fees here are as high as they are, somethings just don't make sense to me, and are definitely better back at home. One big thing that I struggle understanding is how the system seems to punish the student financially, a student that has to pay a lot for (1) tuition, (2) books for the courses, (3) housing on residence, (4) food & snack in the cafeteria and so many other things. The way the courses were carried out was also very different, in TAMK we have a lot of group work that is so much more related to real cases, whereas here we had one project that was completely theory based. We don't have as many assignments or quizzes, and here I had at least one quiz/mid term or an assignment each week. And multiple choice. I don't like it. At all. 

First I didn't honestly even want to do an exchange, but it is a mandatory part of my degree so I didn't have options if I wanted to finish it. Now that my exchange is almost done, I have to say I'm happy I did it, and the biggest lessons of an exchange really do come from outside the class rooms. It's all about the people you meet, challenges you face and new situations that life puts you in and you have to figure out what to do next on your own. For me stepping outside of my comfort-zone was worth it, and I'm gonna look back at this experience as an important part of my studies, and life. 

3 VIIKKOA KOTIMATKAAN

Kun huomasin kalenterista, että on menty yli puolen välin tästä neljän kuukauden reissusta, alko tulla pientä paniikkiahdistusta, mutta samalla myös on niin ilonen siitä, että pian on oikeesti kotona. Tällä reissulla oon vaan ollu niin eri maailmassa, ajatellu asioista eri tavoilla, oppinu uutta ja oppinu uutta vanhasta. Mun arki on täällä niin erilaista, ja varsinkin se, miten on muitten kanssa tekemisissä on niin erilaista, että tulee varmaan jonkulainen "kulttuurishokki" kun pääsee takas kotiin. Mutta siis kolme. viikkoa. niin oon kotona. Kolme! Tavallaan tuntuu kauheelta, että kohta tää on ohi ja sit toisaalta ei vois olla ilosempi siitä, että se päivä on kohta täällä. Mulla ei oo mitään hajua vielä siitä mitä teen keväällä, ja täytyy myöntää, ettei se hirveesti auta tähän tilanteeseen. 

Kanadasta mun tulee ikävä ... mun kavereita, joista osan kanssa on tullu tosi läheiseks näinki lyhyessä ajassa. Mun tulee ikävä tota kuntosalia. Sielä on tapahtunu niin paljon kaikkia hauskoja sattumuksia, ja se on ihan huippu sali. Tulee oleen vaikeeta löytää yhtä hyvä Tampereelta. Mun tulee ikävä sitä, kun kelle vaan voi höpöttää mitä vaan, eikä kukaan pidä sua outona - mutta toisaalta myös on ihanaa kun ei oo pakko puhua kellekkään jos ei huvita. Mun tulee ikävä tätä koulua, ja sitä, että kaikki on niin lähellä ettei tarvi kuluttaa aikaa busseissa tai autoissa - mutta ei sitä, että täällä on niin paljon draamaa ja kaikki tuntee kaikki. Mun tulee ikävä tarjontaa ruokakaupoissa, ja sitä, että kaikki hyvä ei maksa miljoonia. Mun tulee ikävä söpöjä mustia oravia, jotka on kyllä vähän pelottavia. Ehkä vähän tulee ikävä sitä, että on niin vapaa fiilis ja tuntuu, että voi tehä mitä vaan tai mennä minne vaan. 

Mun ei tuu ikävä sitä, että jos haluaa lääkäriin niin ei voi vaan kävellä terveyskeskukseen. Eikä sitä, että kaikkeen sanotaan kyllä vaikka tarkotetaan ei. En malta odottaa sitä, että saan tehä ite ruokaa (tai äiti saa tehä) joka ei oo deep fried. TKL voittaa tän kaupungin joukkoliikenteen 100-0, ja kuinka ihanaa tulee olla se, että saa ajaa autolla koska vaan ja tietää minne menee. Mun ei tuu ikävä sitä, että seinän läpi kuulee naapurin ajatukset, tai sitä kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle kirjaimellisesti. Mun ei todellakaan tuu ikävä sitä, että on niin kaukana kaikista rakkaista, eikä tiedä mitä niitten elämään oikeesti kuuluu kokoajan. Ei tuu ikävä sitä, että kun sulla on vapaata kaikki muut on nukkumassa, tai herää kun sä meet nukkumaan. 

Että sellasilla sekalaisilla fiiliksillä täällä mennään tällä hetkellä. Seuraavan kolmen viikon aikana on edessä viimeset kokeet ja final paper, tyttöjen reissu New Yorkkiin, pakkaamista ja kaikki viimeset pakolliset Soossa. En tiedä miten pääsen kaikkien mun kenkien kanssa kotiin, mutta tavalla tai toisella sinne on päästävä. En malta odottaa, että pääsee omaan sänkyyn. <3