LOVE MYSELF

Miltä tuntuu olla paikassa, joka tavallaan näyttää ja tuntuu kodilta, mutta toisaalta ei oo mitään sinne päinkään? Ei oo varmaan kellekkään mitään uutta tietoo, että luonto Kanadassa on suht samanlaista ku Suomessa, ja välillä unohtaa olevansa edes täällä kun kattelee ympärilleen ja maisema muistuttaa niin paljon kotia (tosin syyskuun loppupuoli näyttää samalta ku Suomen paras kesäpäivä, mutta anyway). Kolmen viikon jälkeen tuntuu siltä, että oon jossain ihan omassa maailmassa, eikä paljon tiedä mitä tän kaupungin ulkopuolella tapahtuu. Tuntuu siltä, että mulla on ihmisiä ympärillä, en oo yksinäinen, mutta silti oon ihan yksin. Aukesko? Vaikka tää asia välillä tuntuu siltä, että mm. halkeen, niin päätin ottaa asiaan vähän positiivisemman asenteen. Aion käydä salilla, syödä mitä huvittaa, tehdä mitä huvittaa, ostaa mitä huvittaa - ja oppia olemaan yksin. 

Arkena kampukselta ei paljon tuu poistuttua, koska oikeestaan ei oo tarvetta (ja välillä aikaakaan). Tääl on ruokaa, sali, kavereita, koulu jne, joten päivät menee nopeesti. Koulu vie tosi paljon aikaa. Tosi paljon. Mutta onko elämä arkistunu? No ei oikeestaan koska tää ei vaan tunnu arjelta. Viikonloput on kaikista kiireisintä, koska kaikkee tarttis tehä, ja vaan hengailu+netlfix olis ajan tuhlausta. 

Viime lauantaina oli tarkotus lähtee St. Jospeh's Islandille syömään pannareita ja katteleen maisemia. Maisemat check, mutta pannareita ei saatukaan enää tähän aikaan vuodesta sieltä mistä haluttiin. Onneks meillä oli pari paikallista kuskia mukana, jotka vei meidät ihanaan pieneen ravintolaan, joka oli First Nation-alueella. En oo ihan varma oonko syöny mitään yhtä hyvää täällä ollessa. Loistava aamupala pro tip by the way, aamupala wrap. Munakasta, vihanneksia, pekonia ja vähän kastiketta tai tuorejuustoo wrappiin ja se on siinä. Why didn't I think of that? Ja mustikka pancakes. Ennenku tuun pois täältä selvitän miten niitä oikeesti tehään, koska <3 

Ruuan jälkeen mentiin pelaamaan soccer-golffia, eli käytännössä golffia, mutta väylillä edettiin jalkapalloo potkimalla. Te jotka tiiätte mun jalkapalloilu-taustan voitte kuvitella kuinka paljon meitsi meni roughissa, ja kuinka en osaa potkasta jalkapalloa ees tän vertaa ilman et sattuis johonki. 9 väylän jälkeen fiilis oli kuitenki hyvä, ja voi olla, että mennään toistekin. Lumihangessa en tosin tätä lähe tekeen. 

Sunnuntaina oli koulun puolesta järjestetty hike Hiawatha Highlands-alueella, ja most importantly, sielä sai ilmasta ruokaa. Sää oli just sopiva, ja oli tosi kiva olla luonnossa pitkästä aikaa. Koululla, asuntolassa ja salilla pauhaa joka paikassa musiikki about 24/7, joten se, että sielä oli oikeesti hiljasta oli aika ihana juttu. Illalla vietettiin vielä kaverin synttäreitä, missä muuallakaan ku Wacky Wingsissä. Tässä teillekkin kuva siivistä, niin rupee varmasti tekeen mieli - you're welcome <3

Meinasin jo sanoo, että hyvää uutta viikkoo, mutta kohta ollaan jo taas viikonlopussa. Mun suunnitelmiin kuuluu se, että onnistun jostain hommaamaan yhet kengät (jotenki onnistu taas yllättämään mut, että miten vaikeeta voi olla!), teen koulujutut valmiiks, huomenna keilaamaan (saattaa olla, että istun sen ajan baarin puolella koska en ilmeisesti onnistu missään, mihin liittyy minkäänlainen pallo) ja lauantaina taas vaeltelemaan.

Snapchatissä ja instagramissa voi myös seurata, joista sc tulee oikeesti käytettyä, eli lisätkää tjulia!