maanantai 18. toukokuuta 2015

IT'S OFFICIAL!

Viikonloppuna iski pieni paniikki, mitä jos jotain käy ja en pääse lähtemään. Oonko täyttäny hakemukset oikein? Onko joku ulkopuolinen syy miks mua ei hyväksyttäiskään? Mitä jos koulujen välinen yhteistyö onki vaikka päättyny? Olin jo sen verran huolissani, kun mitään ei pariin kuukauteen oo kuulunu, että kuvittelin jo ens syksyä ja sitä, että en pääse lähtemään. Mitä mä sanon kaikille kelle oon hehkuttanu? Poistan ainaki vähin äänin tän blogin. Hengailenko vaan tyhjänpanttina? Joudunko tekemään ajankuluks ylimääräsiä kursseja TAMK:lla? Ajatuksia pyöri mielessä vähän liikaa ja lopulta lähetin sähköpostia hakijapalveluihin.

Nukuin yön yli, ja heräsin siihen, että hakijapalvelut lähetti sähköpostin jonka liitteenä oli virallinen hyväksymiskirje, meitsi lähtee siis syyslukukaudeks Kanadaan! Tän viestin jälkeen vahvistin vielä, että otan paikan vastaan ja laitoin myös asuntolahakemuksen. Vaikka oon muuttanu pois kotoo 17-vuotiaana ja sen jälkeen oon asunu kämppiksen kanssa, yksin, poikaystävän kanssa ja vaihtanu kotia 4 kertaa, haluan asua yliopiston asuntolassa. Sitä suositeltiin koulun puolesta, mutta rehellisesti sanottuna musta tuntuu, et se on yks asia minkä haluan kokee. Asuntola-elämä on jotain mitä Suomen korkeakoulukulttuuriin ei kuulu, joten otetaan kaikki irti siitä 4 kuukaudesta mitä vaihdossa oon. Toivon kuitenki, että saan asua niin, että vaan vessa on yhteinen seinänaapurin kanssa, muuten oma pieni huone. Olettaisin, että se on varmaan aika karu ja simppeli ja paljon pienempi ku meidän entinen söpöpikkukoti, joka sekin oli jopa 24m2. 

Nyt on siis iso taakka pois harteilta, ja kun saan tietää virallisen päivän jollon mun täytyy paikalla olla, rupeen kyttäilemään lentolippuja tarkemmin. Ei auta muu ku ottaa töitä vastaan nyt niin paljon ku tarjolla ja yrittää säästää, näyttää vahvasti siltä, että rahan menoa ei voi tässä asiassa estää. 

torstai 7. toukokuuta 2015

Step 1 - Mitä? Koska? Miten?

Ite opiskelen TAMK:ssa viralliselta nimeltään semmoisella linjalla kuin "Degree Programme in International Business", ja kun kaiken saan tässä parin vuoden sisällä valmiiks, niin saan tutkinnon Bachelor of Business Administration. Suomalaisten opiskelijoiden täytyy lähteä vaihtoon, todistuksen saaminen vaatii siis 20 opintopinnaa vaihto-opiskelusta. Mulla itellä näyttää vahvasti siltä, että nyt tänä keväänä kun toinen opiskeluvuosi päättyy, ei tarvi enää TAMK:ssa kursseja suorittaa, vaan kolmannen vuoden vietän ulkomailla opiskellen ja sitten kevään työharjottelussa - mutta siitä nyt ei vielä tiedä mitään. 

Ihan opiskelun alottamisesta asti takaraivossa on pyöriny sana vaihto - ja kyllähän niitä vaihtoehtoja tuli tutkittua jo heti alkuvaiheessa. Vasta toisena vuotena kuitenkin virallisesti alko jotain tapahtua, selvis, et mitkä koulut on todellisuudessa meidän vaihtoehtoja, ja tietysti sit myös saatiin jonkinlaista yleisinfoa vaihdosta ja joistain vaihtokouluista tarkemmin. Ite oon kiinnostunu opiskelemaan markkinointia ja human resource managementtiä vaihdossa, joten tietysti se vaikuttaa, että mitä mikäki koulu tarjoo vaihto-opiskelijoille, mieluiten vielä sellasella kielellä jolla pystyy opiskelemaan. 

Tammikuussa aukes sitten se kauan odotettu ja jännitetty haku, mietittiin pitääkö olla ensimmäinen joka sen hakulomakkeen lähettää, vaikuttaako aikasemmat numerot mahdollisuuksiin, kuinka monta minnekkin pääsee ja kaikkee muuta maan ja taivaan väliltä. KV-toimiston ovella kävi varmaan niin paljon ihmisiä ihmettelemässä ja kysylemässä ja panikoimassa (kyllä olin yksi niistä, myönnetään), että hatun nosto niille ihanille työntekijöille jotka tätä rumbaa jakso, ja vastaili meidän kysymyksiin. 

Ite hain ensimmäisenä vaihtoehtona Kanadaan, ja ellei mitään ihmeellistä tapahdu, niin sinne lähdenkin sitten syksyllä. Laitoin neljä muutakin vaihtoehtoa, Saksasta, Hollannista, Englannista ja Unkarista - kaikissa olisin kyllä varmasti viihtyny! Maaliskuun ensimmäisinä päivinä sitten sähköpostiin tuli ilmoitus, et mut on valittu Kanadaan. Itkin ja nauroin ja soitin kaikille ja sit hengitin pari kertaa syvään ja taisin vielä itkee ja nauraa vähän lisää. Nää oli niitä hyvin sekavia hetkiä. Kanadassa on vaan yksi paikka, yhdessä koulussa ja mut valittiin siihen .. huhhuh. Vaikka siitä on nyt kohta pari viikkoo, niin fiilikset on aika epätodelliset, ja joka päivä toivon, ettei tää juttu peruunnu tai etten herää jostain unesta ja oo vaan kuvitellu kaiken. 

Tähän asti kaikilla menee kaikki suurinpiirtein samaan tahtiin, mutta sen jälkeen kun koulu on ilmottanu mihin kouluun sut on valittu, kaikilla jatkuu prosessit eri tahtiin. Eli lyhyesti vielä koko homma toimii niin, että kun (TAMK:ssa) hakee vaihtoon, koulu sijottaa kaikki hakijat johonkin maahan, ja sen jälkeen täytyy vielä saada virallinen hyväksyntä sieltä kohdemaan koululta. Ja se tieto tulee kuulemma huhti-heinäkuussa. Että ei sitten isompaa aikaikkunaa siihenkään annettu. Meidän koulun hyväksynnän, ja kohdemaan koulun virallisen hyväksynnän välissä on paperia. Erilaisia lomakkeita, todistuksia, kielitestejä... Mutta loppujen lopuks koko homma meni aika kevyesti. Onneks.